Luokanopettajaopiskelijoiden kokemuksia oppilaiden motivoinnista oppitunnilla
Loukusa, Hanna (2024)
Loukusa, Hanna
Lapin yliopisto
2024
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20241212102224
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20241212102224
Tiivistelmä
Oppilaiden motivointi on kriittinen tekijä oppimisessa, mutta se voi olla vaikeaa, koska oppilaiden motivaatiotaso vaihtelee huomattavasti. Tutkimuksessaan Ryan ja Deci (2000) korostavat autonomian, pätevyyden, ja yhteenkuuluvuuden tärkeyttä oppimisessa. Opettajan rooli on keskeinen motivaation tukemisessa, sillä hän tarjoaa mahdollisuuksia oppilaille itsensä toteuttamiseen ja päätöksentekoon omassa oppimisessaan (Schunk, Pintrich & Meece, 2008.)
Tutkielmassani tavoitteenani on selvittää luokanopettajaopiskelijoiden näkemyksiä motivoinnista perusopetuksen luokassa. Tämä tutkimus tarjoaa arvokasta tietoa siitä, miten tulevat opettajat kokevat motivoinnin roolin ja sen toteuttamisen käytännössä. Tavoitteeni on tuoda esiin tuoda esiin opettajaksi opiskelevien näkemyksiä ja kokemuksia aiheesta, pyrkiä ymmärtämään heidän kokemusmaailmaansa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu Decin ja Ryanin motivaatioteoriaan, jossa motivaatio muodostuu kolmen perustarpeen kautta: autonomia, pätevyys ja yhteenkuuluvuus. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella, joka sisälsi kahdeksan avointa kysymystä. Kysely lähetettiin kaikille neljännen vuosikurssin luokanopettajaopiskelijalle Lapin yliopistossa. Haastattelun osallistui kuusi luokanopettajaopiskelijaa. Avoimet kysymykset antoivat opiskelijoille mahdollisuuden pohtia vastauksiaan rauhassa ja ilmaista näkemyksiään yksityiskohtaisesti. Kyselyssä käsiteltiin muun muassa opettajan roolia motivoinnissa, motivointimenetelmiä sekä opettajankoulutuksen tukea motivointitaitojen kehittämisessä. Aineiston analyysissä käytettiin laadullista sisällönanalyysiä.
Tutkimuksen päätulokset korostavat opettajan merkittävää roolia oppilaan motivaation ja oppimisen tukemisessa. Luokanopettajaopiskelijat kokevat opettajan motivaatiota vahvistavien toimintatapojen – kuten monipuolisten, oppilaiden kiinnostuksen kohteita huomioivien ja vuorovaikutteisten opetusmenetelmien – olevan avainasemassa. Hyvin suunnitellut tunnit ja motivoivat opetuskäytännöt voivat edistää oppilaiden sitoutumista oppimiseen, ja toiminnalliset menetelmät, kuten ryhmätyöt, digitaaliset tehtävät sekä oppilaille läheiset aiheet, lisäävät oppimisen mielekkyyttä. Opettajan oma innostus ja positiivinen asenne heijastuvat myös suoraan oppilaiden motivaatioon ja oppituntien ilmapiiriin. Lisäksi opettajan kyky huomioida oppilaiden yksilölliset tarpeet – esimerkiksi eriyttämällä tehtäviä eri taitotasoille – koetaan keskeisenä tekijänä erityisesti silloin, kun oppilaat kokevat tehtävät haastaviksi tai oppimisen motivoiminen on muuten haastavaa. Luokanopettajaopiskelijat kokevat harjoittelujaksojen olleen tärkeitä heidän motivaatiokeinojensa kehittämisessä, sillä käytännön oppimistilanteissa he ovat saaneet kokeilla erilaisia strategioita ja mukauttaa opetustaan oppilaiden tarpeisiin sopiviksi.
Tutkimustulokset antavat arvokasta tietoa opettajankoulutuksen kehittämiseksi. Ensinnäkin opettajankoulutukseen voitaisiin sisällyttää enemmän konkreettisia, käytännönläheisiä harjoituksia ja koulutusta oppilaiden motivaation tukemisesta ja haastavien oppimistilanteiden hallinnasta. Esimerkiksi voitaisiin painottaa laajemmin eriyttämisen käytäntöjä, monipuolisten ja oppilaiden kiinnostuksen kohteita huomioivien opetusmenetelmien hyödyntämistä sekä ryhmädynamiikan tukemista, jotta tulevat opettajat osaavat mukauttaa opetusta yksilöllisiin tarpeisiin. Harjoittelujaksojen roolia voidaan myös vahvistaa, esimerkiksi antamalla opiskelijoille enemmän tilaisuuksia kokeilla erilaisia motivointikeinoja ja saada ohjaajiltaan palautetta näiden vaikutuksista. Tämä voisi auttaa opiskelijoita kehittämään omaa tyyliään motivoivien oppimisympäristöjen luomisessa. Lisäksi opettajankoulutuksessa voitaisiin painottaa opettajan omaa asennoitumista ja positiivisen ilmapiirin rakentamista, koska opettajan innostus vaikuttaa selkeästi oppilaiden oppimismotivaatioon. Näiden keinojen avulla voidaan kouluttaa opettajia, jotka ovat valmiimpia kohtaamaan nykykoulun moninaiset oppijat ja tukemaan heitä innostuneesti ja yksilöllisesti oppimisen eri vaiheissa.
Tutkielmassani tavoitteenani on selvittää luokanopettajaopiskelijoiden näkemyksiä motivoinnista perusopetuksen luokassa. Tämä tutkimus tarjoaa arvokasta tietoa siitä, miten tulevat opettajat kokevat motivoinnin roolin ja sen toteuttamisen käytännössä. Tavoitteeni on tuoda esiin tuoda esiin opettajaksi opiskelevien näkemyksiä ja kokemuksia aiheesta, pyrkiä ymmärtämään heidän kokemusmaailmaansa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu Decin ja Ryanin motivaatioteoriaan, jossa motivaatio muodostuu kolmen perustarpeen kautta: autonomia, pätevyys ja yhteenkuuluvuus. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella, joka sisälsi kahdeksan avointa kysymystä. Kysely lähetettiin kaikille neljännen vuosikurssin luokanopettajaopiskelijalle Lapin yliopistossa. Haastattelun osallistui kuusi luokanopettajaopiskelijaa. Avoimet kysymykset antoivat opiskelijoille mahdollisuuden pohtia vastauksiaan rauhassa ja ilmaista näkemyksiään yksityiskohtaisesti. Kyselyssä käsiteltiin muun muassa opettajan roolia motivoinnissa, motivointimenetelmiä sekä opettajankoulutuksen tukea motivointitaitojen kehittämisessä. Aineiston analyysissä käytettiin laadullista sisällönanalyysiä.
Tutkimuksen päätulokset korostavat opettajan merkittävää roolia oppilaan motivaation ja oppimisen tukemisessa. Luokanopettajaopiskelijat kokevat opettajan motivaatiota vahvistavien toimintatapojen – kuten monipuolisten, oppilaiden kiinnostuksen kohteita huomioivien ja vuorovaikutteisten opetusmenetelmien – olevan avainasemassa. Hyvin suunnitellut tunnit ja motivoivat opetuskäytännöt voivat edistää oppilaiden sitoutumista oppimiseen, ja toiminnalliset menetelmät, kuten ryhmätyöt, digitaaliset tehtävät sekä oppilaille läheiset aiheet, lisäävät oppimisen mielekkyyttä. Opettajan oma innostus ja positiivinen asenne heijastuvat myös suoraan oppilaiden motivaatioon ja oppituntien ilmapiiriin. Lisäksi opettajan kyky huomioida oppilaiden yksilölliset tarpeet – esimerkiksi eriyttämällä tehtäviä eri taitotasoille – koetaan keskeisenä tekijänä erityisesti silloin, kun oppilaat kokevat tehtävät haastaviksi tai oppimisen motivoiminen on muuten haastavaa. Luokanopettajaopiskelijat kokevat harjoittelujaksojen olleen tärkeitä heidän motivaatiokeinojensa kehittämisessä, sillä käytännön oppimistilanteissa he ovat saaneet kokeilla erilaisia strategioita ja mukauttaa opetustaan oppilaiden tarpeisiin sopiviksi.
Tutkimustulokset antavat arvokasta tietoa opettajankoulutuksen kehittämiseksi. Ensinnäkin opettajankoulutukseen voitaisiin sisällyttää enemmän konkreettisia, käytännönläheisiä harjoituksia ja koulutusta oppilaiden motivaation tukemisesta ja haastavien oppimistilanteiden hallinnasta. Esimerkiksi voitaisiin painottaa laajemmin eriyttämisen käytäntöjä, monipuolisten ja oppilaiden kiinnostuksen kohteita huomioivien opetusmenetelmien hyödyntämistä sekä ryhmädynamiikan tukemista, jotta tulevat opettajat osaavat mukauttaa opetusta yksilöllisiin tarpeisiin. Harjoittelujaksojen roolia voidaan myös vahvistaa, esimerkiksi antamalla opiskelijoille enemmän tilaisuuksia kokeilla erilaisia motivointikeinoja ja saada ohjaajiltaan palautetta näiden vaikutuksista. Tämä voisi auttaa opiskelijoita kehittämään omaa tyyliään motivoivien oppimisympäristöjen luomisessa. Lisäksi opettajankoulutuksessa voitaisiin painottaa opettajan omaa asennoitumista ja positiivisen ilmapiirin rakentamista, koska opettajan innostus vaikuttaa selkeästi oppilaiden oppimismotivaatioon. Näiden keinojen avulla voidaan kouluttaa opettajia, jotka ovat valmiimpia kohtaamaan nykykoulun moninaiset oppijat ja tukemaan heitä innostuneesti ja yksilöllisesti oppimisen eri vaiheissa.