Palkanmaksuvelvollisuus työnteon estyessä ulkopuolisen työtaistelun vuoksi – erityiskysymyksenä poliittinen työtaistelu

Abstract

Tämän lainopillisen tutkielman tarkoituksena on selvittää, milloin työnantajalla on palkanmaksuvelvollisuus TSL 2:12:2:n toisen virkkeen mukaisessa tilanteessa, jossa työnteko estyy ulkopuolisen työtaistelun vuoksi. Tähän liittyvänä seikkana pyritään selvittämään, miten säännöstä tulkitaan, kun työnteon estymisen syy on poliittinen työtaistelu.

Tutkielmassa tarkastellaan ensiksi työnteon estymistä. Tutkielmassa esitetään, että työnteon estymistä työtaistelutilanteissa tarkastellaan samojen lähtökohtien perusteella, kun työn estymistä muissa TSL 2:12:n tarkoittamissa tilanteissa. Oikeuskäytännössä on muodostunut tulkintaa ohjaavat oikeusohjeet. Sillä, millainen tai millä tavalla toteutettu työntekijöiden työtaistelutoimenpide on kyseessä, ei ole säännöksen kannalta merkitystä. Työn estyminen aiheuttaa molemmille työsuhdeosapuolille velvollisuuksia, joiden laiminlyönti voi johtaa työnantajalla pidempään palkanmaksuvelvollisuuteen ja työntekijällä palkkansa menettämiseen.

Toiseksi tarkastellaan säännöksen sisältämän riippuvuussuhdekäsitteen merkityssisältöä ja tulkintaa. Riippuvuussuhteen olemassaoloa tarkastellaan oikeuskäytännössä muodostuneiden kriteerien perusteella. Tutkielmassa esitetään, että ensimmäinen kriteeri työntekijän edustaman ammattiyhdistyksen vaikuttamisesta työtaisteluun ei aina yksinään ole osoitus riippuvuussuhteen olemassaolosta. Sen sijaan toinen kriteeri pyrkimyksestä parantaa työstä estyneiden työehtoja ja kolmas kriteeri siitä, että työtaistelu on omiaan parantamaan niitä, osoittavat yksinään riippuvuussuhteen olemassaolon. Tutkielmassa havaitaan, että toinen kriteeri ei vaadi täyttyäkseen sitä, että työtaistelulla on saavutettu tavoiteltu päämäärä ja että työehdot ovat tosiasiassa parantuneet. Oikeuskäytännön perusteella on epäselvää, onko tämä kuitenkin edellytys kolmannen kriteerin täyttymiselle. Kolmannen kriteerin osalta on myös muita merkittäviä epäselvyyksiä liittyen siihen, kuinka laajasti ja missä aikaikkunassa olla omiaan parantamaan -edellytystä voidaan tarkastella.

Viimeiseksi tarkastellaan säännöksen soveltumista poliittisiin työtaisteluihin. Tutkielmassa on havaittu, ettei tutkielman lähteistä voida johtaa mitään sellaista tarkoitusta, että riippuvuussuhdearviointiin olisi sovellettava erilaisia kriteerejä erilaisten työtaisteluiden ollessa työn estymisen syynä. Myös poliittisten työtaisteluiden osalta riippuvuussuhdearvionti tehdään siis niiden kriteerien perusteella, jotka ovat muodostuneet oikeuskäytännössä muiden työtaistelutoimenpiteiden osalta.