Materiaalinen prosessinjohto dispositiivisissa riita-asioissa tuomioistuimen puolueettomuuden näkökulmasta

Abstract

Materiaalinen prosessinjohto on oikeudenkäymiskaaressa (967/1992, VML) tuomarille säädetty velvollisuus käsiteltävän asian selvittämisestä. Tutkimuksen tarkoituksena on yrittää määrittää lainopillisella metodilla, miten laajasti materiaalista prosessinjohtoa voidaan käyttää vaarantamatta tuomioistuimen puolueettomuuden vaatimusta. Tämä tarkastelu rajoittuu yleisiin tuomioistuimiin ja niissä erityisesti dispositiivisiin riita-asioihin, joissa materiaalisen prosessinjohdon käyttämisen laajuus on jätetty suurelta osin tuomarin harkintavaltaan. Tutkielmaa ei ole rajattu tiettyihin materiaalisen prosessinjohdon funktioihin, mutta tässä korostuvat silti selventävä ja informatiivinen prosessinjohto ja materiaalisen prosessinjohdon keinoista erityisesti tuomarin kyselyvelvollisuus.

Käytän tutkimuksessa lähteenä lainsäädäntöä, lain esitöitä, oikeuskirjallisuutta sekä oikeuskäytäntöä, pääasiassa korkeimman oikeuden ennakkopäätösten perusteluissa olevia kannanottoja materiaalisesta prosessinjohdosta. Tuon esiin myös joitakin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuja, koska tutkimuksen taustalla vaikuttaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artikla oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä.

Tutkimuksessa voidaan nähdä, että materiaalinen prosessinjohto on hyvin merkittävä osa oikeudenkäyntiä ja sen lopputulosta. Tarkasteltaessa puolueettomuuden vaarantumista dispositiivisissa riita-asioissa, voidaan huomata, että riski puolueettomuuden vaarantumisesta tunnistetaan, mutta tosiasiallisesti riskin ei nähdä olevan niin suuri, että nykyisellään toteutettavaa materiaalista prosessinjohtoa tulisi juurikaan rajoittaa.