Nuoret vai numerot? : diskurssianalyysi jälkihuollon yläikärajan laskemisesta
Nieminen, Nelma (2024)
Lapin yliopisto
2024
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501041322
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501041322
Tiivistelmä
Lastensuojelun jälkihuollon kenttään on kohdistunut lyhyen aikavälin sisällä useita merkittäviä lainsäädännöllisiä muutoksia. Viimeisimmän lainsäädännön muutoksen perusteella jälkihuollon yläikärajaa laskettiin 25 ikävuodesta 23 ikävuoteen vuoden 2024 alusta alkaen puolen vuoden siirtymäajalla. Tämä muutos toteutettiin osana julkiseen talouteen kohdistuvia säästötoimenpiteitä. Jälkihuoltoon nopealla aikataululla toteutetut muutokset ovat herättäneet huolta sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja jälkihuollossa olevien nuorten tilanteesta. Jälkihuollon tilanne Suomessa on alueellisesti epätasainen, eikä jälkihuollon kokonaiskustannuksista tai palvelukokonaisuuksista ole saatavilla kattavaa tilastotietoa.
Tässä pro gradu -tutkielmassa toteutettiin diskurssianalyysi täysistunnon keskustelusta, jossa käsiteltiin jälkihuollon yläikärajan laskemista. Tutkimusaineistona käytettiin täysistunnosta litteroitua pöytäkirjaa 63/2023/7. Tutkielmassa keskityttiin analysoimaan kansanedustajien keskustelua ja niiden taustalla olevia diskursseja. Tutkielmassa hyödynnettiin teoreettisena viitekehyksenä sosiaalisen konstruktionismin ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden teorioita, joiden kautta analysoitiin havaittuja diskursseja ja laajemmin sosiaalipoliittista päätöksentekoa sekä nuorten asemaa yhteiskunnassa. Tutkimustehtävänä oli pyrkiä muodostamaan käsitys siitä, miten jälkihuollosta keskusteltiin täysistunnossa ja miten tämä keskustelu peilautui sosiaalisen oikeudenmukaisuuden teoriaan. Laajemmin tutkielman tavoitteena oli pyrkiä syventämään ymmärrystä suomalaisesta sosiaalipolitiikasta ja siinä käytettävän kielen merkityksistä.
Tutkimustulokset osoittivat, että tutkimusaineistosta oli mahdollista muodostaa erilaisia diskursseja, jotka käsittelivät yhteiskunnan vastuunkatoa, jälkihuollossa olevien nuorten syr-jäytymisriskiä ja muun palvelujärjestelmän hajanaisuutta. Diskursseissa heijastui jännitteitä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja taloudellisten realiteettien välillä. Diskurssien tarkas-telu sosiaalisen oikeudenmukaisuuden teorian näkökulmasta osoitti, että diskurssit voivat joko vahvistaa tai haastaa käsityksiä nuorten asemasta ja oikeuksista liittyen yhteiskunnan resurssien jakautumiseen. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus on osa poliittisen päätöksenteon hyväksyttävyyden perustaa, ja se heijastaa hallitsevaa oikeudenmukaisuuden mallia yhteiskunnassa. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että sosiaalipolitiikassa käytettävän kielen merkitykset vaikuttavat siihen, miten yhteiskunnallinen vastuu käsitetään jälkihuollon kontekstissa. Näin ollen poliittisessa päätöksenteossa tulee huomioida sosiaalisen oikeudenmukaisuuden periaatteita yhteiskunnallisen eriarvoisuuden ennaltaehkäisemiseksi.
Tässä pro gradu -tutkielmassa toteutettiin diskurssianalyysi täysistunnon keskustelusta, jossa käsiteltiin jälkihuollon yläikärajan laskemista. Tutkimusaineistona käytettiin täysistunnosta litteroitua pöytäkirjaa 63/2023/7. Tutkielmassa keskityttiin analysoimaan kansanedustajien keskustelua ja niiden taustalla olevia diskursseja. Tutkielmassa hyödynnettiin teoreettisena viitekehyksenä sosiaalisen konstruktionismin ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden teorioita, joiden kautta analysoitiin havaittuja diskursseja ja laajemmin sosiaalipoliittista päätöksentekoa sekä nuorten asemaa yhteiskunnassa. Tutkimustehtävänä oli pyrkiä muodostamaan käsitys siitä, miten jälkihuollosta keskusteltiin täysistunnossa ja miten tämä keskustelu peilautui sosiaalisen oikeudenmukaisuuden teoriaan. Laajemmin tutkielman tavoitteena oli pyrkiä syventämään ymmärrystä suomalaisesta sosiaalipolitiikasta ja siinä käytettävän kielen merkityksistä.
Tutkimustulokset osoittivat, että tutkimusaineistosta oli mahdollista muodostaa erilaisia diskursseja, jotka käsittelivät yhteiskunnan vastuunkatoa, jälkihuollossa olevien nuorten syr-jäytymisriskiä ja muun palvelujärjestelmän hajanaisuutta. Diskursseissa heijastui jännitteitä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja taloudellisten realiteettien välillä. Diskurssien tarkas-telu sosiaalisen oikeudenmukaisuuden teorian näkökulmasta osoitti, että diskurssit voivat joko vahvistaa tai haastaa käsityksiä nuorten asemasta ja oikeuksista liittyen yhteiskunnan resurssien jakautumiseen. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus on osa poliittisen päätöksenteon hyväksyttävyyden perustaa, ja se heijastaa hallitsevaa oikeudenmukaisuuden mallia yhteiskunnassa. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että sosiaalipolitiikassa käytettävän kielen merkitykset vaikuttavat siihen, miten yhteiskunnallinen vastuu käsitetään jälkihuollon kontekstissa. Näin ollen poliittisessa päätöksenteossa tulee huomioida sosiaalisen oikeudenmukaisuuden periaatteita yhteiskunnallisen eriarvoisuuden ennaltaehkäisemiseksi.