Varhaiskasvatuksen opettajien työtä koskevat odotukset. Opettajien kokemuksia työnkuvastaan.
Matikainen, Mimosa (2025)
Matikainen, Mimosa
Lapin yliopisto
2025
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025021612375
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025021612375
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee varhaiskasvatuksen opettajien odotuksia tulevasta ammatistaan ja työelämätaidoista sekä niiden suhdetta käytännön työelämään. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten varhaiskasvatuksen opettajat kokevat koulutuksen ja työelämän välisen yhteyden, millaisia odotuksia heillä oli varhaiskasvatuksen opettajan toimesta, sekä millaiseksi he ovat kokeneet työnkuvansa valmistumisensa jälkeen.
Tulosten perusteella varhaiskasvatuksen opettajat kokevat saaneensa koulutuksessaan vahvan teoreettisen ja pedagogisen osaamisen, mutta työelämässä he kohtaavat käytännön haasteita, kuten resurssipulan ja riittämättömän ajan, jotka vaikeuttavat näiden taitojen hyödyntämistä. Erityisesti vuorovaikutus lasten kanssa on keskeinen tekijä niin oppimiselle kuin työhyvinvoinnille, mutta sille jää usein liian vähän aikaa.
Tutkielmassa nousi esiin ristiriita opettajien odotusten ja työn realiteettien välillä: yliopistokoulutuksessa luotu idealisoitu kuva varhaiskasvatuksesta ei aina vastaa työelämän arkea, jossa henkilöstön riittämättömyys ja työn kuormittavuus vaikuttavat työmotivaatioon ja ammatilliseen kehittymiseen.
Tutkielmassa korostetaan tarvetta kehittää varhaiskasvatuksen koulutusta ja työympäristöä siten, että ne tukevat opettajien ammatillista kehittymistä ja työssä jaksamista. Käytännönläheisempien oppimismenetelmien ja paremman työnjaon avulla voidaan varmistaa, että opettajien asiantuntemusta hyödynnetään täysimääräisesti, mikä toivon mukaan parantaisi työtyytyväisyyttä ja varhaiskasvatuksen laatua.
Tulosten perusteella varhaiskasvatuksen opettajat kokevat saaneensa koulutuksessaan vahvan teoreettisen ja pedagogisen osaamisen, mutta työelämässä he kohtaavat käytännön haasteita, kuten resurssipulan ja riittämättömän ajan, jotka vaikeuttavat näiden taitojen hyödyntämistä. Erityisesti vuorovaikutus lasten kanssa on keskeinen tekijä niin oppimiselle kuin työhyvinvoinnille, mutta sille jää usein liian vähän aikaa.
Tutkielmassa nousi esiin ristiriita opettajien odotusten ja työn realiteettien välillä: yliopistokoulutuksessa luotu idealisoitu kuva varhaiskasvatuksesta ei aina vastaa työelämän arkea, jossa henkilöstön riittämättömyys ja työn kuormittavuus vaikuttavat työmotivaatioon ja ammatilliseen kehittymiseen.
Tutkielmassa korostetaan tarvetta kehittää varhaiskasvatuksen koulutusta ja työympäristöä siten, että ne tukevat opettajien ammatillista kehittymistä ja työssä jaksamista. Käytännönläheisempien oppimismenetelmien ja paremman työnjaon avulla voidaan varmistaa, että opettajien asiantuntemusta hyödynnetään täysimääräisesti, mikä toivon mukaan parantaisi työtyytyväisyyttä ja varhaiskasvatuksen laatua.