Lapsen kielto-oikeuden vaikutukset lapsen huoltoa ja asumista koskevan päätöksen täytäntöönpanossa

Abstract

Tutkielmassani käsittelen lapsen kielto-oikeuden vaikutuksia lapsen huoltoa ja asumista koskevan päätöksen täytäntöönpanossa prosessioikeudellisesta näkökulmasta. Lapsen oikeus ilmaista mielipiteensä ja kieltäytyä täytäntöönpanosta voi asettaa suuria haasteita tuomioistuimille ja ulosottoviranomaisille. Tutkimuksessa tarkastelenkin, miten kielto-oikeus vaikuttaa täytäntöönpanomenettelyyn ja lapsen edun toteutumiseen.

Tutkimus perustuu lainopilliseen menetelmään, mutta täydensin tarkastelua empiirisellä kyselyllä, jonka toteutin ulosottolaitokselle. Tarkoituksena oli selvittää, kuinka lapsen vastustusoikeus vaikuttaa käytännössä täytäntöönpanoprosessiin ja mitkä ovat merkittävimmät haasteet lapsen oikeuksien ja vanhempien oikeusturvan näkökulmasta.

Tutkimukseni osoittaa, että lapsen vastustusoikeuden arvioinnissa korostuu tietyt arviointiperusteet. Arviointi edellyttää kuitenkin tuomioistuimilta tapauskohtaista harkintaa ja asiantuntija-arvioita. Lisäksi täytäntöönpanon viivästyminen voi aiheuttaa lapselle haittaa, sillä pitkittynyt oikeusprosessi voi vahvistaa lapsen vakiintuneita olosuhteita, jotka eivät välttämättä ole hänen etunsa mukaisia.

Lapsen edun periaate on keskeinen lapsioikeudessa, mutta se voi joutua ristiriitaan lapsen itsenäisen tahdon kanssa. Lapsen huoltoa koskevan päätöksen täytäntöönpanoon liittyy useita oikeudellisia vaiheita, joista sovittelu on ensisijainen keino, mutta joissakin tapauksissa päädytään pakkokeinoihin, kuten uhkasakkoon tai lapsen noutoon.

Lapsen kielto-oikeus voi estää täytäntöönpanon etenemisen, erityisesti jos lapsen mielipide katsotaan itsenäiseksi ja painavaksi. Tämä edellyttää tuomioistuimilta tapauskohtaista harkintaa ja asiantuntija-arvioita. Lapsen kielto-oikeuden käyttö täytäntöönpanoprosessissa edellyttää nykyistä selkeämpiä arviointikriteerejä ja parempaa viranomaisten välistä yhteistyötä. Lainsäädännön kehittämistarpeisiin kuuluu erityisesti lapsen kuulemiseen ja mielipiteen arviointiin liittyvien menettelytapojen tarkentaminen. Lisäksi sovittelua tulisi kehittää niin, että täytäntöönpanon tarve vähenisi ja lapsen etu toteutuisi paremmin jo ennen pakkotoimia. Toisaalta tutkimuksen aiheena olevien riita-asioiden käsittelyyn suurimman vaikutuksen saisi varmasti ennakollisella tukemisella.