Uskonnollisten tunteiden suoja sananvapauden rajoitusperusteena Euroopan ihmisoikeussopimuksessa

Abstract

Sananvapautta pidetään demokraattisen yhteiskunnan elinehtona. Sen rajoittaminen edellyttää, että siitä on säädetty laissa ja sillä tavoitellaan hyväksyttävää päämäärää. Rajoituksen tulee olla lisäksi ”välttämätön demokraattisessa yhteiskunnassa”. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut uskonnollisten tunteiden suojan olevan hyväksyttävä peruste rajoittaa sananvapautta, vaikka Euroopan ihmisoikeussopimus ei erikseen mainitse uskonnollisia tunteita. Tämä suoja on ihmisoikeustuomioistuimen mukaan osa ihmisoikeussopimuksen uskonnonvapautta koskevaa sopimusmääräystä. Tämä tarkoittaa sitä, että kansallisten viranomaisten tulee löytää oikeudenmukainen tasapaino sananvapauden ja uskonnollisten tunteiden suojan välillä tilanteessa, jossa väitetty oikeudenloukkaus on tapahtunut.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut valtioille laajan harkintavallan ihmisoikeuksien toteuttamisessa, erityisesti asioissa, joista ei ole eurooppalaista yhteisymmärrystä. Uskontoon kohdistuvien loukkausten ja erityisesti jumalanpilkan on kuitenkin katsottu saavuttaneen yhteisymmärrystä vuosituhannen vaihteen jälkeen, sillä monet Euroopan valtiot ovat luopuneet niitä koskevien säädösten kriminalisoinneista tai niiden täytäntöönpanosta. Tämän vuoksi on yhä vaikeampaa perustella sananvapauden rajoittamista uskonnollisten tunteiden loukkauksilla silloin, kun niiden tarkoituksena ei ole lietsoa vihaa tai väkivaltaa; sananvapaus kattaa kuitenkin myös sellaiset ilmaisut, jotka ovat loukkaavia, shokeeraavia tai häiritseviä.

Tutkimuksen tarkoituksena on lainopin keinoin selvittää uskonnollisten tunteiden suojan merkityssisältöä Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja sen roolia sananvapauden rajoitusperusteena. Tutkimuksen pääasiallisena aineistona ovat Euroopan ihmisoikeussopimus ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö. Tutkimuksessa havaitaan, että uskonnollisten tunteiden suoja on vain harvoin saanut etusijan sananvapauteen nähden. Usein tämä on johtunut lähinnä valtioiden perustelujen puutteellisuudesta. Vaikka ensimmäisestä uskonnollisten tunteiden suojaa koskevasta tapauksesta on kulunut yli 30 vuotta, se on kuitenkin yhä tänä päivänä legitiimi peruste rajoittaa sananvapautta. Tutkimuksessa esitetään, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulisi tältä osin arvioida oikeuskäytäntöään uudelleen: tätä näkemystä puoltavat niin Strasbourgissa käyty keskustelu kuin muiden oikeusoppineiden kirjoitukset aiheesta.