”Et hoksauttaa lapselle miltä toisesta tuntuu. Tai et miltä opesta tuntuu.” – Sosiaalisen oppimisen näkökulma myötätunnon ja empatian opettamiseen alakoulussa

Abstract

Myötätunnolla ja empatialla on keskeinen merkitys lapsen ja nuoren oppimiselle ja hyvinvoinnille. Ne ovat keskeisiä sosioemotionaalisia taitoja, jotka auttavat yksilöä ymmärtämään ja tukemaan toisia. Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen luokanopettajien käsityksiä ja kokemuksia myötätunnon ja empatian opettamisesta alakoulussa. Tutkimuksen tavoitteena on kuvata, millaisia opetuskäytänteitä alakoulussa on myötätunnon ja empatian opettamiseen ja kuinka nämä käytänteet ilmenevät sosiaalisen oppimisen teorian valossa. Aihetta ei ole juuri tutkittu luokanopettajien käsitysten ja kokemusten näkökulmasta, mikä luo mahdollisuuden uuden tiedon tuottamiselle.

Tutkimukseni on kvalitatiivinen ja se on toteutettu fenomenografisella tutkimusotteella. Aineistona käytän seitsemän luokanopettajan kirjallisia vastauksia avoimeen kyselyyn, jotka analysoin fenomenografisella analyysilla. Luokanopettajien käsityksistä muodostui kolme kuvauskategoriaa, jotka valaisevat myötätunnon ja empatian opetuksen kokonaiskuvaa. Nämä kategoriat käsittävät myötätunnon ja empatian opettamisen merkityksen opetustyössä, luokanopettajien subjektiiviset kokemukset näiden taitojen opettamisesta sekä näkemykset myötätunnon ja empatian opetuskäytänteiden kehittämisestä.

Tulokset osoittavat, että luokanopettajat pitävät myötätunnon ja empatian opettamista erittäin tärkeänä. Niiden opetus mielletään osana tunnekasvatusta sekä päivittäistä kasvatustyötä. Luokanopettajat ilmentävät myötätunnon ja empatian opetuskäytänteissään keskeisiä sosiaalisen oppimisen elementtejä, kuten tarkkaavaisuutta, säilyttämistä ja opitun reaktion tuottamista. He hyödyntävät opetuksessaan monipuolisia ja vuorovaikutteisia menetelmiä, kuten draamaharjoitteita, yhteisiä keskusteluja ja esimerkkitilanteita, jotka edistävät sosiaalisen oppimisen periaatteita sekä tukevat oppilaiden myötätunnon ja empatian kehittymistä. Myös opettajan sensitiivisyydellä on merkitystä myötätunnon ja empatian taitojen tukemisessa. Luokanopettajat kokevat, että heillä on perustaitoja myötätunnon ja empatian opettamiseen, mutta he kaipaavat työnsä tueksi lisää käytännön työvälineitä. Tutkimustulosten pohjalta luokanopettajien pedagogista osaamista tulisi edelleen vahvistaa tukemalla heitä myötätuntoa ja empatiaa kehittävien opetusmenetelmien käytössä. Lisäksi olisi tarjottava valmiita sosioemotionaalisten taitojen opettamista tukevia materiaaleja, jotka keskittyvät erityisesti myötätunnon ja empatian opettamiseen sekä selkeyttävät näiden käsitteiden välistä eroa.