Sosiaalityöntekijöiden tiedonmuodostus sosiaalihuoltolain mukaisessa lapsiperheen palvelutarpeen arvioinnissa
Kauppinen, Maarit (2025)
Lapin yliopisto
2025
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025032721761
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025032721761
Tiivistelmä
Tutkielma oli kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus, jossa käytettiin Aila -tietoarkiston valmista ryhmähaastatteluaineistoa. Aineisto oli kerätty vuosina 2021 – 2022. (Pösö 2023) Tutkielman lopulliseksi aineistoksi valikoitui 8 ryhmähaastattelua, joihin osallistui yhteensä 25 sosiaalityöntekijää tai johtavaa sosiaalityöntekijää. Tutkielman analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä, joten aineiston analyysia ei ohjannut mikään yksittäinen teoria. Aineistosta etsittiin vastauksia seuraaviin tutkimuskysymyksiin:
1) Millä tavoin sosiaalityöntekijät käytännön sosiaalityössä hankkivat tietoa lapsiperheen palvelutarpeen arvioinnissa?
2) Millaisia näkemyksiä sosiaalityöntekijöillä on lapsiperheen arvioinnin aikana toteutuvasta tiedonmuodostuksesta strukturoitujen mallien avulla?
Sosiaalihuoltolain (30.12.2014/1301) 36§:n mukainen lapsiperheen palvelutarpeen arviointi ja se, miten sosiaalityöntekijät muodostavat tietoa sosiaalihuollon ja lastensuojelun rajapinnalla on mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä aihe. Tutkimuksellisen valintani vuoksi tutkielmassa keskityttiin pelkästään sosiaalihuoltolain mukaiseen lapsiperheen palvelutarpeen arviointiin. Erityisesti mielenkiintoni tutkielmassa kohdistui siihen, onko Suomessa käytössä lapsiperheen sosiaalihuoltolain mukaiseen palvelutarpeen arviointiin yhtenäistä arviointimallia tai -menetelmää sekä siihen, miten sosiaalityöntekijät muodostavat tietoa käytännön työssä arvioita tehdessään. Ajatus sosiaalityön yhtenäisemmästä arviointitavasta ja tiedonmuodostuksesta on korostunut rakenteisen kirjaamisen myötä.
Tutkielman tuloksista ilmenee, että sosiaalityöntekijät muodostavat käytännön sosiaalityössä tietoa lapsiperheen palvelutarpeen arvioinnissa monin eri tavoin. Keskeisimpiä so-siaalityöntekijöiden tiedonlähteitä ovat tapaamiset, havainnointi, puhelut, asiakastietojärjestelmästä saatu tieto, asiakirjapyynnöt sekä verkostotyöskentely. Sosiaalityöntekijät perustavat työskentelynsä usein kokemuksen kautta muodostuneeseen arkitietoon ja lait sekä erilaiset teoreettiset viitekehykset ohjaavat työskentelyä ikään kuin taustalla. Arvioinnissa käytetään vain harvoin strukturoituja arviointimenetelmiä ja olemassa olevat menetelmät on kehitetty lastensuojelutarpeen arviointiin. Rakenteisen kirjaamisen nähtiin lisäävän arvioinnin struktuuria ja yhtenäisempää tiedonmuodostusta.
1) Millä tavoin sosiaalityöntekijät käytännön sosiaalityössä hankkivat tietoa lapsiperheen palvelutarpeen arvioinnissa?
2) Millaisia näkemyksiä sosiaalityöntekijöillä on lapsiperheen arvioinnin aikana toteutuvasta tiedonmuodostuksesta strukturoitujen mallien avulla?
Sosiaalihuoltolain (30.12.2014/1301) 36§:n mukainen lapsiperheen palvelutarpeen arviointi ja se, miten sosiaalityöntekijät muodostavat tietoa sosiaalihuollon ja lastensuojelun rajapinnalla on mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä aihe. Tutkimuksellisen valintani vuoksi tutkielmassa keskityttiin pelkästään sosiaalihuoltolain mukaiseen lapsiperheen palvelutarpeen arviointiin. Erityisesti mielenkiintoni tutkielmassa kohdistui siihen, onko Suomessa käytössä lapsiperheen sosiaalihuoltolain mukaiseen palvelutarpeen arviointiin yhtenäistä arviointimallia tai -menetelmää sekä siihen, miten sosiaalityöntekijät muodostavat tietoa käytännön työssä arvioita tehdessään. Ajatus sosiaalityön yhtenäisemmästä arviointitavasta ja tiedonmuodostuksesta on korostunut rakenteisen kirjaamisen myötä.
Tutkielman tuloksista ilmenee, että sosiaalityöntekijät muodostavat käytännön sosiaalityössä tietoa lapsiperheen palvelutarpeen arvioinnissa monin eri tavoin. Keskeisimpiä so-siaalityöntekijöiden tiedonlähteitä ovat tapaamiset, havainnointi, puhelut, asiakastietojärjestelmästä saatu tieto, asiakirjapyynnöt sekä verkostotyöskentely. Sosiaalityöntekijät perustavat työskentelynsä usein kokemuksen kautta muodostuneeseen arkitietoon ja lait sekä erilaiset teoreettiset viitekehykset ohjaavat työskentelyä ikään kuin taustalla. Arvioinnissa käytetään vain harvoin strukturoituja arviointimenetelmiä ja olemassa olevat menetelmät on kehitetty lastensuojelutarpeen arviointiin. Rakenteisen kirjaamisen nähtiin lisäävän arvioinnin struktuuria ja yhtenäisempää tiedonmuodostusta.