Epäselvän liikesopimuksen tulkinnasta – Epäselvyyssäännön asema liikesopimustulkinnan keinona

Abstract

Liikesopimuksilla tarkoitetaan elinkeinotoiminnassa hyödynnettäviä sopimuksia, joiden tarkoituksena on toteuttaa vaihdantaa sekä jakaa liiketoimintaan liittyvät riskit liikesopimusosapuolten välillä. Liikesopimuksissa annetaan painoarvoa erityisesti dispositiivisuudelle, sopimusosapuolten tasavertaisuudelle, lojaliteetille sekä liikeriskeille. Liikesopimustulkinnassa, kuten sopimustulkinnassa yleisestikin tarkoituksena on selvittää sopimusosapuolten yhteinen sopimuksentekohetkinen tarkoitus.

Tutkielmassa tarkastellaan epäselvän liikesopimuksen tulkintaa. Tarkoitus on tutkia liikesopimusten tulkinnassa hyödynnettävien tulkintasääntöjen keskinäistä hierarkiaa. Tavoite on selvittää missä järjestyksessä eri tulkintasäännöt tulevat sovellettavaksi liikesopimussuhteiden tulkinnassa. Tulkintasääntöjen hierarkian lisäksi tarkastellaan epäselvyyssäännön soveltuvuutta liikesopimusten tulkinnankeinona. Tutkielma on lainopillinen. Lainopillisen metodin lisäksi tutkielmassa on viitteitä oikeustaloustieteellisestä argumentaatiosta, joka tähtää taloudelliseen tehokkuuteen.

Tutkielmassa tarkastellaan ensiksi liikesopimuksia omana sopimustyyppinään sekä yleistä sopimustulkintaa. Tämän jälkeen siirrytään käsittelemään sopimustulkintateorioita sekä näiden keskinäistä hierarkiaa. Tutkielman viimeisessä pääluvussa tarkastellaan epäselvyyssäännön soveltuvuutta liikesopimusten tulkinnan keinona. Vaikka tutkielmassa tullaan lopputulokseen, että epäselvyyssääntöä on mahdollista soveltaa liikesopimusten tulkinnassa, ei tutkielmassa päädytä siihen, että se oli välttämättä tarkoituksenmukaista aina.