Euroopan unionin tuomioistuimen tulkintametodit luontodirektiivin käsitteiden tulkinnassa

Abstract

Luontodirektiivi, eli Neuvoston direktiivi luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (92/43/ETY) sisältää ympäristönormille tyypillisellä tavalla useita avoimia käsitteitä, joita koskevilla tulkinnoilla on laajakantoista vaikutusta mm. jäsenvaltioiden tuomioistuimien toimintaan. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, mitä tulkintamenetelmiä Euroopan unionin tuomioistuin on soveltanut antaessaan ennakkoratkaisuja luontodirektiivin käsitteiden merkityssisällön määrittelemiseksi. Ennakkoratkaisutuomioissa pyrittiin suodattamaan säännönmukaisuuksia, joita käsitteiden määrittelyä koskevissa perusteluissa esiintyy, ja johdattelemaan tästä yleiskuvaus tavasta, jolla EUT käsitemäärittelyään luontodirektiivin yhteydessä toteuttaa.

Ennakkoratkaisutuomioita tarkasteltiin empiirisin menetelmin. Työssä on tilastotieteellisiä menetelmiä siten, että ennakkoratkaisujen sisältämiä tulkintoja ja niissä käytettyjä tulkintametodeja käsiteltiin tilastotieteellisin termein ilmaistuna luokitteluasteikon tasoisina muuttujina, joiden määrillä ja frekvensseillä voidaan suorittaa laskusuorituksia ja niiden perusteella voidaan tehdä tutkimuskysymyksen kannalta relevantteja johtopäätöksiä.

EUT on soveltanut luontodirektiivin käsitteiden määrittelyä koskevissa ennakkoratkaisutuomioissaan kielellistä ja systeemistä tulkintametodia, teleologisen tulkintametodin eri muotoja sekä tulkintahistorian aikana yhden kerran muuta, edellisiin lukeutumatonta tulkintamenetelmää. Usein, muttei aina, EUT soveltaa tulkintametodeja yhdessä. Yleisimmin käytetty tulkintametodi on systeeminen tulkinta, jonka käyttö vaikuttaa yleistyvän.

Luontodirektiivin käsitteiden määrittely on inkrementaalista. Käsitettä täsmennetään ennakkoratkaisuissa siltä osin kuin se on välttämätöntä ennakkoratkaisupyynnössä esitettyyn kysymykseen vastaamiseksi ja on tavallista, että niiden artiklojen käsitteet, joihin sisältyy merkittävää taloudellista intressiä, täsmentyvät suhteellisen usein ja toistuvasti. Käsitteiden saama oikeudellinen sisältö kumuloituu. Käsite saa ennakkoratkaisujen myötä lisää ominaisuuksia ja määritelmällisiä ulottuvuuksia, mutta aiemmat eivät muutu, vaan päinvastoin uudet ulottuvuudet muodostuvat niiden varaan.

Käsitteiden oikeudellinen sisältö näyttää muodostuvan oikeusjärjestelmän sisällä itsenäisesti. Euroopan unionin tuomioistuin (EUT) määrittää sisällön nojaten unionin primaarioikeuteen, yleisiin ja ympäristönsuojelun kannalta erityisiin periaatteisiin sekä sekundäärioikeuteen, eikä se perustele tulkintaratkaisujaan oikeusjärjestyksen ulkopuolisella tiedolla.