Päämiehen varojen kavallus - Kavallusrikokset edunvalvonnassa ja asianajotoiminnassa

Abstract

Tutkielman aiheena ovat kavallusrikokset edunvalvonnassa ja asianajotoiminnassa. Tutkimusmetodi on lainopillinen, eli tutkimuksessa tutkitaan ja systematisoidaan voimassa olevaa oikeutta. Tutkimuskysymykset ovat: Millaisessa vastuussa edunvalvoja tai asianajaja on päämiehensä varallisuudesta; miten päämiehen varallisuuden hallintaa valvotaan edunvalvonnassa ja asianajotoiminnassa sekä mitkä perusteet ovat johtaneet edunvalvojana tai asianajajana toimineen kavalluksen tuomitsemiseen törkeänä kavalluksena. Johdannon jälkeen tutkielmassa syvennytään sekä edunvalvontainstituution että asianajotoiminnan keskeiseen sääntelyyn, toimintaperiaatteisiin ja valvontajärjestelmään. Pääluvuissa käydään läpi sekä korkeimman oikeuden että alempien oikeusasteiden ratkaisukäytäntöä koskien edunvalvonnassa ja asianajotoiminnassa tapahtuneita kavalluksia ja törkeitä kavalluksia. Viidenteen lukuun on koottu tutkielman johtopäätökset.

Edunvalvojan ja asianajajan vastuu päämiehensä varallisuudesta edellyttää molemmissa tehtävissä asiamieheltä korostunutta huolellisuutta. Törkeän kavalluksen sanamuodon mukaisesti jonkun kolmesta kvalifiointiperusteesta on täytyttävä ja teko on katsottava myös kokonaisuutena arvostellen törkeäksi. Rikoslainopillisen laillisuusperiaatteen mukaisesti tekijä voidaan tuomita vain laissa rangaistavaksi säädetystä teosta. Lain esitöiden mukaan rekisteröidyt edunvalvojat ja asianajajat ovat erityisen vastuullisessa asemassa ja siten heidän toimessaan tehdyt kavallukset täyttävät yhden törkeän kavalluksen kvalifiointiperusteista. Kokonaisarvostelun kriteerit ovat rikoslaissa avoimet, mutta oikeuskäytännössä kokonaisarviointiin on vaikuttanut mm. päämiehen ja asiamiehen läheinen suhde tai kavalletun varallisuuden suuri määrä. Myös virallisen edunvalvontatehtävän ulkopuolella saman kaltaisissa olosuhteissa tehtyjä kavalluksia on arvosteltu törkeinä kavalluksina. Laillisuusperiaatteen näkökulmasta törkeän kavalluksen kvalifiointiperusteita ja kokonaisarvioinnin kriteereitä olisi aihetta tarkentaa nykyisestä.