Yleinen sovittelusäännös ja epätäydellinen sopimus : oikeustoimilain 36 §:n lainopillinen ja oikeustaloustieteellinen tarkastelu

Abstract

Tutkielman kohteena on sopimusten sovittelu eli kohtuullistaminen. Tutkimustehtäväni on selvittää yleisen sovittelusäännöksen (oikeustoimilain 36 §, OikTL 36 §) tarkoituksenmukaisuutta oikeudelliselta ja oikeustaloustieteelliseltä näkökulmalta. Tutkielmassa pohdin, onko sopimusten sovittelu sopimusten sitovuuden mukaista ja voiko sovittelua perustella taloustieteellistä argumentointia hyödyntäen. Tarkastelen yleisen sovittelusäännöksen merkitystä oikeuslähteiden vuorovaikutuksessa ja selvitän millainen painoarvo taloustieteellisillä argumenteilla on oikeuslähteenä yleisen sovittelusäännöksen tulkinnassa. Käytän tutkielmassa lainopillista eli oikeusdogmaattista metodia, mutta hyödynnän tutkielmassani myös oikeustaloustieteellistä argumentaatiota lainopillisen lähestymistavan tukena.

Tutkimukseni mukaan sovittelulla edistetään pacta sunt servanda -periaatetta. Sopimusten sovittelua tarvitaan, koska sopimukset ovat aina epätäydellisiä, lisäksi erityislainsäädäntö ei poista OikTL 36 §:n tarvetta. Oikeustoimilain 36 § on siis edelleen tarkoituksenmukainen. Tutkielmani mukaan taloustieteellisiä argumentteja voi käyttää sopimusten sovittelussa ja täten oikeustaloustieteellinen argumentointi on mahdollista ratkaisutoiminnassa. Tämä voi nostaa oikeustaloustieteen merkitystä oikeuslähdeopissa seuraamusargumentin asemasta jopa heikosti velvoittavaksi oikeuslähteeksi. Mielestäni oikeuslähdeoppia ei tulisi kuitenkaan muuttaa, tai oikeustaloustieteen asemaa normihierarkiassa korostaa ohi sen nykyisen merkityksen, vaikka oikeustaloustieteellinen argumentaatio onkin kasvattanut merkitystään ratkaisutoiminnassa. Oikeustoimilain 36 § voidaan nähdä avoimuutensa ja joustavuutensa vuoksi portiksi uusille oikeuslähteille.