Alakoulun opettajien kokemuksia motorisen oppimisen vaikeuden tukemisesta liikuntatunneilla

Abstract

Motorisen oppimisen vaikeudella tarkoitetaan huomattavaa vaikeutta oppia uusi motorinen taito tai vaikeutta soveltaa jo opittua taitoa. Motorisen oppimisen vaikeus voi hankaloittaa lapsen elämää monella tapaa, koska lapsen koordinaatiokyky on heikentynyt, mikä vaikuttaa hänen jokapäiväiseen arkeensa. Esimerkiksi erilaiset liikunnalliset leikit tai askartelu voivat tuottaa haasteita ja lapsi voi jäädä ulkopuolelle yhteisestä toiminnasta. Myös arjen toiminnot, kuten pukeminen, voivat olla haastavia ja lapsi tarvitsee enemmän tukea ja apua. Opettajien olisi tärkeää osata tunnistaa oppilaan motoriset haasteet ja tukea lasta hänen tarvitsemallaan tavalla.

Tutkimuksemme tarkoituksena oli saada selville, millaisia kokemuksia alakoulun opettajilla on motorisen oppimisen vaikeuden omaavan oppilaan tukemisesta liikuntatunneilla. Halusimme myös selvittää, millaista tietoa opettajilla on motorisen oppimisen vaikeudesta, miten vaikeus näyttäytyy liikuntatunneilla sekä miten opettajat tukevat vaikeuden omaavaa oppilasta. Tutkimuksemme on laadullinen ja aineistomme koostuu yhdeksän opettajan kyselylomakevastauksesta. Analysoimme aineistomme teemoittelun avulla.

Tutkimuksestamme muodostui kolme pääteemaa: 1) tieto tukemisen mahdollistajana, 2) tunnistaminen käytännön työssä ja 3) monenlaiset tukikeinot opettajan apuna. Kolmannen pääteeman alle muotoutui viisi alateemaa: ohjeistus ja palaute, toisto ja ajan antaminen oppimiselle, eriyttäminen, motivointi sekä moniammatillinen yhteistyö. Tietoa motorisen oppimisen vaikeudesta opettajat olivat hankkineet kokemusten, kollegoiden ja koulutuksen kautta. Motorisen oppimisen vaikeus tunnistettiin havainnoimalla taitoeroja, uskallusta suorittaa liikkeitä ja osallistumista. Opettajat kokivat kannustuksen ja valinnan vapauden antamisen, eriyttämisen esimerkiksi apuvälineiden ja yksilöllisten harjoitteiden avulla sekä moniammatillisen yhteistyön esimerkiksi fysioterapeutin kanssa merkittävänä oppilaan vaikeuden tukemisessa. Lisäksi tärkeänä nähtiin monikanavainen ohjeistus ja pitkäjänteinen harjoittelu.