Innostaja, mahdollistaja ja kanssakulkija. Taidepedagogin ammattitaito ja kulttuurienvälinen kompetenssi taidetoiminnassa pakolaistaustaisten kanssa.
Törmikoski, Ella (2025)
Törmikoski, Ella
Lapin yliopisto
2025
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025042129414
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025042129414
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani tutkii taidepedagogien kokemuksia ammattitaidostaan ja kulttuurienvälisestä kompetenssista taidetoiminnassa pakolaistaustaisten kanssa. Laadullisen tutkimukseni tarkoituksena on löytää fenomenologis-hermeneuttisella menetelmällä haastattelemieni taidepedagogien kokemuksista yleistettäviä näkökulmia kulttuurienväliseen taidekasvatukseen, erityisesti taidepedagogin rooliin ja ammattitaitoon liittyen. Tutkimukseni sai alkunsa taidetoiminnasta, jota järjestettiin ukrainasta tulleille pakolaistaustaisille lapsille ja perheille ympäri Suomea vuosina 2022–2023. Tutkijan asemasta käsin teemahaastattelin kolmea samanaikaisesti kanssani omilla tahoillaan toiminutta taidepedagogia, joiden kokemuksia vertaan omiini sekä aikaisempaan tutkimukseen ja teoriaan.
Tutkielmani nojaa teoreettisesti yhteisölliseen ja osalliseen kuvataidekasvatuksen tutkimukseen sekä kulttuurienvälisen tutkimuksen kenttään. Taidepedogogiselle tutkimukselle tyypillisesti tutkielmallani on teoreettisia yhteyksiä sosiaalitieteisiin, erityisesti sosiokulttuurisen innostamiseen, kasvatustieteisiin sekä laajemmin taiteen tutkimuksen kriittisiin nykysuuntauksiin.Tutkimukseni kysyy, millaisena taidepedagogit kokevat ammattitaitonsa ja kulttuurienvälisen kompetenssin taidetoiminnassa pakolaistaustaisten kanssa. Puran ja analysoin haaastattelemieni taidepedagogien kokemuksia teemoittelellen ja verraten niitä vastaaviin aikaisempiin tutkimuksiin. Kulttuurienvälisellä kompetenssilla käsitän tutkimuksessani taidot, jotka liittyvät toisen kohtaamiseen ja kommunikaatioon. Taidepedagogin kulttuurienvälinen kompetenssi tähtää tutkimukseni mukaan moninaisuuden huomioivaan eettiseen käyttäytymiseen ja vastuuseen.
Tutkimukseni keskiössä ovat taidepedagogin ammattitaitoon ja kulttuurienvälisiin kohtaamisiin liittyvät eettiset kysymykset työskenneltäessä haavoittuvassa asemassa olevien kanssa. Taidetoiminta pakolaistaustaisten kanssa tarkoitti, että taidepedagogi toimi perinteisen pedagogisen roolin sijaan innostajana, mahdollistajana ja kanssakulkijana kulttuurisesti nöyrästi ja pedagogisella rakkaudella. Tutkimukseni mukaan taidepedagogien ammattitaito kehittyy nimenomaan kultturienvälisten kohtaamisten, kokemuksen ja itsereflektion myötä. Kulttuurienväliseen kompetenssiin ei tutkimani teorian mukaan ole olemassa oikotietä tai selkeitä tasoja alkeista vaativiin, koska kulttuurienvälisten taitojen oppiminen ei koskaan lopu. Olennainen osa ammattitaidoissa ja kulttuurienvälisessä kompetenssissa on itsereflektio, jota voi harjoittaa tarkastelemalla eettisiä lähtökohtiaan, omia arvojaan ja kulttuurista kuvaansa kriittisesti, sillä tutkimukseni mukaan tämä jatkuva oppiminen on lähtökohta kaikelle taidepedagogiselle toiminnalle.
Tutkielmani nojaa teoreettisesti yhteisölliseen ja osalliseen kuvataidekasvatuksen tutkimukseen sekä kulttuurienvälisen tutkimuksen kenttään. Taidepedogogiselle tutkimukselle tyypillisesti tutkielmallani on teoreettisia yhteyksiä sosiaalitieteisiin, erityisesti sosiokulttuurisen innostamiseen, kasvatustieteisiin sekä laajemmin taiteen tutkimuksen kriittisiin nykysuuntauksiin.Tutkimukseni kysyy, millaisena taidepedagogit kokevat ammattitaitonsa ja kulttuurienvälisen kompetenssin taidetoiminnassa pakolaistaustaisten kanssa. Puran ja analysoin haaastattelemieni taidepedagogien kokemuksia teemoittelellen ja verraten niitä vastaaviin aikaisempiin tutkimuksiin. Kulttuurienvälisellä kompetenssilla käsitän tutkimuksessani taidot, jotka liittyvät toisen kohtaamiseen ja kommunikaatioon. Taidepedagogin kulttuurienvälinen kompetenssi tähtää tutkimukseni mukaan moninaisuuden huomioivaan eettiseen käyttäytymiseen ja vastuuseen.
Tutkimukseni keskiössä ovat taidepedagogin ammattitaitoon ja kulttuurienvälisiin kohtaamisiin liittyvät eettiset kysymykset työskenneltäessä haavoittuvassa asemassa olevien kanssa. Taidetoiminta pakolaistaustaisten kanssa tarkoitti, että taidepedagogi toimi perinteisen pedagogisen roolin sijaan innostajana, mahdollistajana ja kanssakulkijana kulttuurisesti nöyrästi ja pedagogisella rakkaudella. Tutkimukseni mukaan taidepedagogien ammattitaito kehittyy nimenomaan kultturienvälisten kohtaamisten, kokemuksen ja itsereflektion myötä. Kulttuurienväliseen kompetenssiin ei tutkimani teorian mukaan ole olemassa oikotietä tai selkeitä tasoja alkeista vaativiin, koska kulttuurienvälisten taitojen oppiminen ei koskaan lopu. Olennainen osa ammattitaidoissa ja kulttuurienvälisessä kompetenssissa on itsereflektio, jota voi harjoittaa tarkastelemalla eettisiä lähtökohtiaan, omia arvojaan ja kulttuurista kuvaansa kriittisesti, sillä tutkimukseni mukaan tämä jatkuva oppiminen on lähtökohta kaikelle taidepedagogiselle toiminnalle.