Sosiaalityön yhteistyö ja tiedonkulku digitalisaation tukemana : Hyötyjä ja haasteita sosiaalityön arjessa

Abstract

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen, miten digitalisaatiota on hyödynnetty sosiaalityössä ja voisiko sen käyttö tukea sosiaalityön yhteistyötä sekä tiedonjakamista. Aihe on ajankohtainen ja kyse on nopeatempoisesti muuttuvasta ilmiöstä. Toteutan tutkielman kvalitatiivisena sisällönanalyysinä hyödyntäen Sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmäpalveluiden seuranta ja arviointi (STePS 3.0) -aineistoa, joka on kerätty ennen hyvinvointialueille siirtymistä. Aineistosta on valittu laillistettujen sosiaalityöntekijöiden vastaukset.

Tutkimustulokset osoittavat, että digitalisaatio ei tue riittävällä tavalla sosiaalityön yhteistyötä ja tiedonkulkua. Teoreettinen kirjallisuus esittää toimivamman kuvan digitalisaatiosta, kuin aineiston kuvaama käytäntö. Yhteistyö ja tiedonkulku toimivat paremmin oman organisaation sisällä digitalisaation avulla kuin eri organisaatioiden välillä. Digitalisaation hyödyntäminen koetaan sekä mahdollisuutena että haasteena, ja tietojärjestelmien hajanaisuus vaikeuttaa moniammatillista yhteistyötä. Integrointi sosiaalityön arkeen on kesken. Sosiaalityöntekijöiden kokema jatkuva oppimisenpaine ja järjestelmien toimimattomuus korostavat koulutuksen ja kehittämisen tärkeyttä. Kehittämisen tarve on merkittävä, jotta digitalisaation potentiaali sosiaalityössä saadaan täysimääräisesti käyttöön.