Kankaankudonnan opetuksen tulevaisuuskuvia
Vaaramo, Riitta Elina (2025)
Lapin yliopisto
2025
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025051846805
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025051846805
Tiivistelmä
Kankaankudonnan opetus on muuttunut paljon jo vuosikymmenien ajan. Tänä päivänä kudonnan kulttuuriperinnön säilymisestä ollaan huolissaan useiden kudontaa opettavien oppilaitosten lakkautusten myötä. Tutkielmassa tarkastelen, minkälaisia ovat kudonnan opettajien tulevaisuuskuvat kankaankudonnan opetuksesta. Tutkimuksen tarkoitus on kudonnan opetuksen tulevaisuuksien tutkimuksella selvittää, minkälaisia mahdollisia tulevaisuuksia kudonnan opettajilla on nopeasti muuttuvan yhteiskunnan keskellä. Keräsin tutkimusaineiston haastattelemalla kudonnan opettajia ja havainnoimalla kudonnan opetusta. Ajattelin niiden tukevan hyvin toisiaan.
Tutkielma on laadullinen tutkimus, jossa näkökulmana toimii mahdollinen tulevaisuuskuva kudonnan tulevaisuudesta. Tulevaisuuskuva kuvaa ihmisen tai yhteisön ajatuskokonaisuutta tulevaisuudesta. Tutkimuksen aineisto on analysoitu aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tulevaisuuksientutkimuksen keskeisenä tutkimuskohteena toimivat nykyisyys ja menneisyys, jonka pohjalta tulevaisuutta voidaan tarkastella. Tulevaisuuskuvien muodostamisessa on toiminut viitekehyksenä Fred Polakin (1973) tulevaisuuskuvanelikenttä.
Tutkimustulosten perusteella kudonnan opettajien tulevaisuuskuvat kankaankudonnasta ovat sekä pessimismisiä, että optimismisia. Optimistisen tulevaisuuskuvan mukaan kudonnan opetus säilyy tulevaisuudessa koulutusjärjestelmässä, jossa painottuvat lähiopetus ja tekemällä oppiminen. Pessimismisen tulevaisuuskuvan mukaan kudonnan kulttuuriperinnön ylläpitäminen jää käsityöläisten varaan kudontaa opettavien oppilaitosten lakkautusten vuoksi. Ryhmä- ja parityöskentely auttavat resurssipulan keskellä opetuksen säilyttämistä laadukkaana. Kankaankudonta on innostavaa ja mieluista tekemistä sekä oppilaitoksissa että harrastustoiminnassa. Kudonnan ammattilaiset haluavat kehittää kudontaa tulevaisuudessa, vaikka kehityksen uhkaksi muodostuvat kudonnan perinteiden katoaminen. Kankaankudonnan opetuksen tulevaisuus näyttäytyy tutkimustulosten mukaan linkittyvän hyvinvoinnin ja merkityksellisyyden kokemuksiin.
Tutkielma on laadullinen tutkimus, jossa näkökulmana toimii mahdollinen tulevaisuuskuva kudonnan tulevaisuudesta. Tulevaisuuskuva kuvaa ihmisen tai yhteisön ajatuskokonaisuutta tulevaisuudesta. Tutkimuksen aineisto on analysoitu aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tulevaisuuksientutkimuksen keskeisenä tutkimuskohteena toimivat nykyisyys ja menneisyys, jonka pohjalta tulevaisuutta voidaan tarkastella. Tulevaisuuskuvien muodostamisessa on toiminut viitekehyksenä Fred Polakin (1973) tulevaisuuskuvanelikenttä.
Tutkimustulosten perusteella kudonnan opettajien tulevaisuuskuvat kankaankudonnasta ovat sekä pessimismisiä, että optimismisia. Optimistisen tulevaisuuskuvan mukaan kudonnan opetus säilyy tulevaisuudessa koulutusjärjestelmässä, jossa painottuvat lähiopetus ja tekemällä oppiminen. Pessimismisen tulevaisuuskuvan mukaan kudonnan kulttuuriperinnön ylläpitäminen jää käsityöläisten varaan kudontaa opettavien oppilaitosten lakkautusten vuoksi. Ryhmä- ja parityöskentely auttavat resurssipulan keskellä opetuksen säilyttämistä laadukkaana. Kankaankudonta on innostavaa ja mieluista tekemistä sekä oppilaitoksissa että harrastustoiminnassa. Kudonnan ammattilaiset haluavat kehittää kudontaa tulevaisuudessa, vaikka kehityksen uhkaksi muodostuvat kudonnan perinteiden katoaminen. Kankaankudonnan opetuksen tulevaisuus näyttäytyy tutkimustulosten mukaan linkittyvän hyvinvoinnin ja merkityksellisyyden kokemuksiin.