Asianomistajan henkilöllisyyden suojaamisen tarve vainoamisrikosprosessissa ja sen suhde lapsen oikeuksiin

Abstract

Tämä tutkielma käsittelee asianomistajan henkilöllisyyden suojaamisen mahdollistamisen tarvetta vainoamisrikosprosessissa, erityisesti lapsen oikeuksien turvaamisen kannalta. Vakavissa vainoamistapauksissa viimekätinen keino asianomistajalla on vaihtaa nimeään ja asuinpaikkaansa. Nimenvaihdon jälkeen rikosprosessia ei ole tällä hetkellä mahdollista edistää uuden nimen paljastumatta vastaajalle, vaikka sen paljastuminen olisi asianomistajan kannalta hengenvaarallista. Usein vainoamisen uhrit eivät edistä asiaansa oikeusteitse, sillä he kokevat sen vaarantavan heidän turvallisuuttaan entisestään. Vainoamisrikoksiin liittyy usein lapsia, ja oikeudenkäyntiaineiston perusteella ilmenee, että lapsen oikeuksien huomioon ottaminen oikeusprosessissa on hyvin vaihtelevaa, eikä niitä usein huomioida tarkoituksenmukaisella tavalla.

Tutkielmassa on de lege ferenda -näkökulma, ja sen pääasiallisena metodina on oikeusdogmatiikka. Lisäksi tutkielmassa hyödynnetään empiiristä oikeustutkimusta sekä oikeusvertailevaa näkökulmaa eri Pohjoismaiden välillä. Tutkielma sijoittuu erityisesti lapsioikeuden oikeudenalalle, sillä painopiste on lapsen oikeuksien toteutumisessa, mutta tutkielmassa on myös rikos- ja prosessioikeudellisia sekä valtiosääntöoikeudellisia näkökulmia tutkimuskysymyksen moniulotteisuuden vuoksi.

Tutkielman tutkimustuloksena on, että asianomistajan anonymiteetin mahdollistaminen vakavissa vainoamistapauksissa olisi tarpeellista lapsen oikeuksien turvaamiseksi. Tämä voitaisiin toteuttaa samaan tapaan kuin anonyymi todistelukin on toteutettu, mikäli siihen saataisiin EU- tasoista tukea. Asianomistajan anonymiteetti tulisi rajata vain vakavimpiin tapauksiin, ja luonnollisesti sellaisiin, joissa vastaajalla ei ennestään ole tiedossa asianomistajan nimeä. Tämä käytännössä tarkoittaisi pääasiassa tapauksia, joissa asianomistaja on vaihtanut nimeään vainon vuoksi. Asianomistajan anonymiteetti loukkaisi EIS:n määräyksiä, mutta näistä on poikettu myös todistajien anonymiteetin kohdalla EU-tasoisen hyväksynnän avulla. Rikos- ja prosessioikeuden yleiset opit sekä lasten oikeuksien toteutuminen yhtä aikaa ei näyttäisi muodostuvan viime kädessä ristiriitaiseksi anonymiteettikysymyksessä siitä samasta syystä, että vastaava poikkeus on mahdollistettu todistajien kohdalla toimivalla tavalla.