Lapsen mielipiteelle annettava painoarvo lapsen tapaamista ja huoltoa koskevassa asiassa

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia sitä, millä tavalla lapsen mielipide on otettava huomioon tehtäessä häntä koskevaa tapaamis- tai huoltopäätöstä. Lapsenhuoltolakiin (190/2019) ja lastensuojelulakiin (417/2007) on kirjattu sääntelyä siitä, miten lapsen mielipide tulisi lapsen edun mukaisesti ottaa huomioon. Sääntelyä ohjaavat kansainväliset velvoitteet, erityisesti YK:n lapsen oikeuksien sopimus (SopS 5960/1991). Sen 3 artiklan mukaan lapsen etu on ensisijainen ratkaisukriteeri kaikessa lasta koskevassa päätöksenteossa.

Laissa ei määritellä käsitettä lapsen etu. Mitään yksiselitteistä tulkintaa ei löydy sille, minkä ikäisen lapsen mielipide tulisi selvittää ja miten se tulisi ottaa huomioon päätöstä tehtäessä, eikä oikeuskäytäntö näissä kysymyksissä ole ollut yhteneväistä. Tutkimuksessa selvitetään mitä tarkoittavat käsitteet lapsen etu ja lapsen hyvinvointi sekä minkä ikäisen lapsen katsotaan olevan riittävän vanha ilmaisemaan mielipiteensä. Tutkimustehtävään vastataan oikeusdogmaattisen tutkimusmenetelmän avulla.

On oikeudellisesti tulkinnanvaraista, miten lapsen osallisuusoikeutta sovelletaan käytännössä. YK:n lapsen oikeuksien komitea on vuoden 2023 loppupäätelmissään suositellut Suomelle ammattihenkilöiden ohjausta ja koulutusta sekä valvontamekanismien perustamista. Loppupäätelmissä on kuitenkin annettu tunnustusta siitä, että käsitteenä lapsen etu on sisällytetty useaan lakiin.

Johtopäätöksenä tutkimuksessa on se, että lapsen mielipiteen kuuleminen näyttäisi edelleen jäävän liiaksi päätöksentekijän yksilökohtaisen harkinnan varaan. Lapsen etu on käsitteenä avoin ja joustava eli sen sisältö ja merkitys vaihtelevat tapauskohtaisesti. Lainsäädännöstä on löydettävissä periaatteelliset ohjeet lapsen mielipiteen huomioimiselle, mutta käytännössä soveltamisen johdonmukaisuus odottaa edelleen muovautumistaan. Lapsen etu, hyvinvointi ja mielipiteen huomioiminen vaatisi tarkempaa yhdenmukaista tulkintalinjaa.