” Ehkä suurin ongelma on se, että me ei tiedosteta näitä rasistisia ajatteluja vielä aikuisetkaan” - Luokanopettajien kokemuksia monikielisten oppijoiden kanssa työskentelystä

Abstract

Oppilaiden moninaisuuden lisääntyessä myös käsitykset oppimisesta ja opettajuudesta ovat olleet voimakkaassa muutoksessa. Opetussuunnitelman perusteissa kielitietoisuus kulkee läpileikkaavana teemana, mutta tutkimusten mukaan kielitietoinen pedagogiikka on vasta kehittyvässä vaiheessa. Opettajan rooli kielellisen oikeudenmukaisuuden edistämisessä on siirtymässä pelkästä kieleen liittyvästä sensitiivisyydestä kohti pedagogista vastuunottoa.

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten opettajat kokevat monikielisen oppijan opettamisen ja miten kieli- ja kulttuurisensitiivisyys näkyy opettajien pedagogisissa ratkaisuissa. Tutkimuksen tavoitteena on hahmottaa, mitkä opettajan ominaisuudet nousevat keskiöön monikielisen oppijan opetuksessa ja kokevatko opettajat saamansa tuen riittäväksi.

Tutkimustuloksissa kuvataan viiden iältään 35–60-vuotiaan luokanopettajan kertomuksia monikielisten oppijoiden opettamisesta. Tutkimuksen aineisto on kerätty puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Tutkimuksessa on käytetty narratiivien analyysiä ja merkityksellisimmissäsi kategorioiksi muodostui kolme pääkategoriaa, pedagogiikka monikulttuurisessa ryhmässä, monikielisen oppijan opettajan ominaisuudet ja resurssien merkitys opettajan arjessa. Narratiivisessa analyysissä opettajien kertomuksia lähestytään kokonaisuuksina ja niistä rakennetaan kolme tyyppikertomusta monikielisten opettajan kieli- ja kulttuurisensitiivisyyden pohjalta.

Tutkimuksen mukaan kieli- ja kulttuurisensitiivisyys näkyi opettajien arjessa erilaisina käytännön pedagogisina ratkaisuina kuten yhteisopettajuuden ja vertaisten hyödyntämisenä sekä opetuspuheen sopivaksi muokkaamisena. Opettajat tunnistivat kieleen liittyviä haasteita niin opetustilanteissa kuin niiden ulkopuolellakin ja heille oli tärkeää, että monikieliset oppijat ovat osa ryhmää, tulevat nähdyiksi ja pystyvät osallistumaan ryhmän toimintaan. Tulosten perusteella voidaan kuitenkin todeta, että kielitietoisuus ei ole vielä täysin löytänyt tietään opettajien arjen pedagogiikkaan. Limittäiskieleily ja oppijan koko kielirepertuaarin hyödyntäminen jäi tämän tutkimuksen mukaan vielä suomen kielen varjoon luokkahuoneissa.

Monikulttuurisen oppijan opettajan ominaisuuksissa tulkinnan kannalta merkityksellisiksi ominaisuuksiksi osoittautuivat reflektiivisyys, aktiivinen toimiminen epätasa-arvoisten käytänteiden purkamiseksi sekä moninaisuuden näkeminen voimavarana ja opetuksen lähtökohtana. Ilman riittävää rakenteellista tukea ja koulutusta monikielisyys voi näyttäytyä lähinnä haasteena, jolloin opettajan toiminta voi jäädä passiiviseksi ja pedagoginen suunnittelu vähäiseksi.

Tutkimus korostaa kieli- ja kulttuurisensitiivisen pedagogiikan merkitystä koko kouluyhteisön vastuuna. Tulokset tukevat aiempia havaintoja siitä, että kielitietoisuus ja monikielisyyden arvostaminen edellyttävät sekä koulutusta että rakenteellista tukea, jotta ne voivat aidosti juurtua osaksi koulun arkea.