Kuvia näkymättömästä: valokuvataiteen pedagogiikkaa antroposeenissa

Abstract

Fossiilitalouden historiallinen perusta on muovannut ihmisistä ympäristöään hallitsevia fossiilisubjekteja. Kasvatus on tiiviissä suhteessa tähän hallinnan logiikkaan, mutta sillä on myös potentiaalia toimia sen vastavoimana. Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee valokuvataidetta kasvatusfilosofisena tilana ekologisen kestävyyskriisin aikakaudella, jolloin subjekti voi kohdata maailman eettisesti ja vastaanottavasti.

Tutkimus on filosofinen ja kasvatusteoreettinen analyysi, joka yhdistelee mannermaista kasvatus- ja sivistysteoriaa, nykyvalokuvateoriaa sekä Jean-Luc Marionin fenomenologiaa. Keskeinen kysymys on, miten valokuva voi purkaa fossiilisubjektin hallinnan logiikkaa ja edistää vastaanottavaa, eettisesti herkistynyttä suhdetta maailmaan. Valokuvan kautta tutkielma pyrkii tavoittamaan kasvatuksellisen tilanteen, jossa suhde maailmaan perustuu altistumiseen.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu erityisesti Marionin käsitteille annetusta (le adonné) ja vastaanottavasta subjektista (l’adonné). Lisäksi tutkielmassa nojaudutaan Joanna Zylinskan, Mika Elon ja Daniel Rubinsteinin näkemyksiin valokuvasta ei-representatiivisena, planetaarisena prosessina. Näiden rinnalla Gert Biestan kasvatusteoreettinen ajattelu tarjoaa käsitteellisiä välineitä ymmärtää kasvatus kohtaamisen ja subjektin tulemisen tilana.

Tutkielma asemoituu taidekasvatuksen kentälle ja ehdottaa, että valokuvataide voi toimia kasvatuskäytännössä keskeyttävänä ja haastavana tilana. Tavoitteena on hahmottaa, miten valokuva voi virittää subjektin toimimaan vastaanottavasti. Tällöin valokuvapohjainen työskentely voi avata eettisen tilan, jossa fossiilisubjektin hallinnan logiikkaa on mahdollista kyseenalaistaa ja purkaa. Samalla avautuu mahdollisuus kasvatukseen, joka perustuu herkkyyteen ja moraaliseen vastuuseen.

The historical foundations of the fossil economy have shaped humans into fossil subjects who exert control over their environment. Education is closely intertwined with this logic of control, yet it also holds the potential to act as a counterforce. This master’s thesis explores photographic art as a philosophical space for education, enabling the subject to engage with the world in an ethical and receptive manner. Through photography, the thesis seeks to capture an educational moment grounded in openness and encounter.

The theoretical framework primarily draws on Marion’s concepts of the given (le adonné) and the given subject (l’adonné). It also engages with the ideas of Joanna Zylinska, Mika Elo, and Daniel Rubinstein, who conceive of photography as a non-representational, planetary process. Alongside these perspectives, Gert Biesta’s educational theory provides valuable tools for understanding education as a space of encounter and subject-formation.

Situated within the field of arts education, this thesis argues that photography can serve as an interruptive and challenging practice in education. Its aim is to reveal how photographic practice can attune the subject towards receptivity. In doing so, it opens an ethical space where the logic of control associated with the fossil subject can be questioned and dismantled, while simultaneously offering the possibility of education rooted in sensitivity and moral responsibility.