Peruskoulun opettajien kokemuksia oppimisvaikeuksien tunnistamisesta S2-oppilailla

Abstract

S2-oppilaiden oppimisvaikeuksien tunnistaminen on vaativa ja moniulotteinen osa opettajan työtä suomalaisessa peruskoulussa. Oppimisen ja kielenkehityksen ilmiöiden erottaminen toisistaan asettaa erityisiä haasteita, sillä puutteellinen kielitaito voi peittää alleen kognitiivisia vaikeuksia tai toisaalta hämärtää arviointia sujuvan puhekielen vuoksi. Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitettiin, miten opettajat kokevat oppimisvaikeuksien tunnistamisen prosessin S2-opetuksessa. Tarkastelussa oli erityisesti, mitkä tekijät tukevat tai vaikeuttavat tunnistamista ja millaisia menetelmiä opettajat käyttävät erottaakseen kielitaidon puutteet varsinaisista oppimisen haasteista.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, johon aineisto kerättiin peruskoulun opettajille suunnatulla kyselylomakkeella. Opettajilta vaadittiin vähintään vuoden kokemusta S2-oppilaiden kanssa työskentelystä. Vastaajia oli yhteensä 14. Aineisto analysoitiin fenomenografisella tutkimusotteella, koska tarkoituksena oli nostaa esiin vastaajien subjektiivisten kokemusten ja käsitysten vaihtelua ilmiöstä. Tuloksissa korostui, että oppimisvaikeuksien ja kielitaidon puutteiden erottaminen on haastavaa ja pitkä prosessi. Tunnistamista vaikeuttivat mm. heikko yhteistyö kodin kanssa, kulttuuriset erot oppimiskäsityksissä, oppilaan vähäinen rohkeus pyytää apua sekä koulun rajalliset resurssit. Tunnistamista tukevia tekijöitä olivat hyvä opettaja–oppilassuhde, oppilaan aktiivinen osallistuminen, tiedot oppilaan koulutaustasta sekä erityisopettajien ja koulupsykologien tuki.

Sujuvamman tunnistusprosessin keskeisenä kehittämiskohteena nousi esiin tarve monikielisesti soveltuville arviointivälineille ja kielestä riippumattomille testimenetelmille. Opettajat toivoivat lisää konkreettisia toimintamalleja ja koulutusta oppimisvaikeuksien ja kielitaidon puutteiden erottamiseen. Tutkimustulokset vahvistivat käsitystä siitä, että oppimisvaikeuksien oikea-aikainen tunnistaminen edellyttää aikaa, moniammatillista asiantuntemusta ja riittäviä tukirakenteita, joita ei ole tällä hetkellä koulutuskentällä tarpeeksi saatavilla.