Tekoälyn ja tietosuoja-asetuksen yhteensovittamisen haasteet
Hyöki, Sakari (2025)
Hyöki, Sakari
Lapin yliopisto
2025
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061871849
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061871849
Tiivistelmä
Nykyisessä EU:n yleisessä tietosuoja-asetuksessa ei ole mainintaakaan tekoälystä, eikä tämän vuoksi tekoälyn erityispiirteitä ole otettu tietosuojalainsäädännössä huomioon. Tämä on aiheuttanut ongelmia tekoälyn ja tietosuoja-asetuksen yhteensovittamisessa. Tutkielman suorittamiseksi täytyy taustoittaa olennaisilta osin sekä tekoälyn erityispiirteitä että myös tärkeimmät tietosuoja-asetuksen kohdat ja niiden merkitykset tekoälylle. Koska tietosuoja asetuksessa ei ole yksityiskohtaisia tekoälyä koskevia säännöksiä täytyy myös selvittää mitkä lainkohdat tietosuoja-asetuksessa sekä uudessa tekoälysäädöksessä ovat merkityksellisiä tekoälyn kannalta. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää tietosuoja-asetuksen ja tekoälyn väliset mahdolliset ongelmat ja muut haasteet. Tämän jälkeen ongelmiin pyritään etsimään oikeudenmukaiset ja tehokkaat ratkaisut käyttäjän yksityisyyden ja tekoälyn kehittäjän kannalta tulevaisuutta varten.
Pääasiallisena tutkimusmenetelmänä hyödynnetään oikeusdogmatiikkaa eli lainoppia, mutta koska tutkielmassa on myös tulevaisuuden oikeustilaan kohdistuva piirre, tulee myös de lege ferenda -metodi käyttöön.
Tutkielmassa tutkitaan ensi sijassa tietosuoja-asetuksen toisen luvun periaatteiden ja muiden säännösten aiheuttamia ongelmia, ottaen huomioon myös uuden tekoälysäädöksen lainkohdat. Ongelmat johtuvat tekoälyn erityispiirteistä. Tutkielmassa perehdytään tekoälyn kehittämis-, harjoittamis- ja soveltamisvaiheisiin ja havaitaan, että jokaisessa vaiheessa voi syntyä ongelmia. Erityispiirteinä tekoälyyn liittyvä tiedon puute ja tekoälyn oppimistapa aiheuttavat eniten ongelmia tietosuoja-asetuksen soveltamisessa.
Tutkielman johtopäätöksinä on tietosuoja-asetuksen yleisesti sovellettaviin ja tulkinnanvaraisiin kohtiin ratkaisuehdotuksia, joita lainsäätäjä voi ottaa huomioon säätäessään voimassa olevaan säännöstelyyn muutoksia. Tutkielmassa huomataan, että monessa kohtaa tekoälyn kehittäjän kannalta tietosuoja-asetuksen sanamuodon mukainen noudattaminen johtaisi joustamiseen, joka ei välttämättä ole tekoälyn kehityksen kannalta tehokkainta. Kokonaisuuden kannalta tietosuoja-asetuksella ja tekoälyllä on periaatteellisia ristiriitoja ja yksityiskohtaisemmalle lainsäädännölle on nykyhetkellä tarve. Kuitenkin asetuksen artikloita on monien tahojen toimesta tulkittu siten, että nykypäivänäkin on mahdollista kehittää ja hyödyntää tekoälyä.
Pääasiallisena tutkimusmenetelmänä hyödynnetään oikeusdogmatiikkaa eli lainoppia, mutta koska tutkielmassa on myös tulevaisuuden oikeustilaan kohdistuva piirre, tulee myös de lege ferenda -metodi käyttöön.
Tutkielmassa tutkitaan ensi sijassa tietosuoja-asetuksen toisen luvun periaatteiden ja muiden säännösten aiheuttamia ongelmia, ottaen huomioon myös uuden tekoälysäädöksen lainkohdat. Ongelmat johtuvat tekoälyn erityispiirteistä. Tutkielmassa perehdytään tekoälyn kehittämis-, harjoittamis- ja soveltamisvaiheisiin ja havaitaan, että jokaisessa vaiheessa voi syntyä ongelmia. Erityispiirteinä tekoälyyn liittyvä tiedon puute ja tekoälyn oppimistapa aiheuttavat eniten ongelmia tietosuoja-asetuksen soveltamisessa.
Tutkielman johtopäätöksinä on tietosuoja-asetuksen yleisesti sovellettaviin ja tulkinnanvaraisiin kohtiin ratkaisuehdotuksia, joita lainsäätäjä voi ottaa huomioon säätäessään voimassa olevaan säännöstelyyn muutoksia. Tutkielmassa huomataan, että monessa kohtaa tekoälyn kehittäjän kannalta tietosuoja-asetuksen sanamuodon mukainen noudattaminen johtaisi joustamiseen, joka ei välttämättä ole tekoälyn kehityksen kannalta tehokkainta. Kokonaisuuden kannalta tietosuoja-asetuksella ja tekoälyllä on periaatteellisia ristiriitoja ja yksityiskohtaisemmalle lainsäädännölle on nykyhetkellä tarve. Kuitenkin asetuksen artikloita on monien tahojen toimesta tulkittu siten, että nykypäivänäkin on mahdollista kehittää ja hyödyntää tekoälyä.