Oikeus asuntoon ja julkisen vallan edistämisvelvollisuus
Wallin, Flora (2024)
Wallin, Flora
Lapin yliopisto
2024
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061871854
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061871854
Tiivistelmä
Tutkielmassa käsittelen julkisen vallan velvollisuutta edistää jokaisen oikeutta asuntoon.Julkinen valta toimeenpanee perustuslain 19 §:n 4 momentin mukaista toimintavelvoitetta erilaisilla asumistukimuodoilla, joita ovat yleinen asumistuki, eläkkeensaajan asumistuki, opintotuen asumislisä ja osin sotilasavustus. Julkinen valta edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja sen omatoimiseen järjestämiseen myös esimerkiksi asuntotuotantoon kohdistuvilla tuilla.
Tutkielman näkökulma on lainopillinen. Tutkielman pääpaino on Suomen perustuslaissa, mutta tutkielmassa käsitellään myös Suomea sitovia ihmisoikeussopimuksia tarkoituksenmukaisilta osin. Tärkeimpänä lähteenä ovat hallituksen esitykset sekä perustuslakivaliokunnan lausunnot. Tutkielmassa havaitaan, että hallituksen toteuttamat sosiaalietuuksien leikkaukset ovat merkittäviä, ja monen etuuden leikkauksien kohdentuminen samoille henkilöille on omiaan heikentämään yksilöiden mahdollisuutta säilyttää nykyinen kotinsa. Pahimmillaan sosiaalietuuksien leikkaukset lisäävät asunnottomuutta. Tämä on ristiriidassa hallitusohjelman mukaisen tavoitteen asunnottomuuden poistamisesta vuoteen 2027 kanssa.
Perustuslakivaliokunta on todennut, että perustuslain 19 § ei takaa sosiaalietuuksien säilymistä nykyisellä tasolla, eikä se myöskään vaadi etuuksien korottamista yleisen kustannustason mukaan. Sosiaaliturvaa voidaan suunnitella ja kehittää yhteiskunnan taloudellisten resurssien mukaisesti, ja taloudellisen laskusuhdanteen aikana valtiontalouden säästötavoitteet voivat oikeuttaa etuuksien tasoon puuttumisen. Sääntely ei tällöinkään kuitenkaan saa kokonaisuutena arvioiden vaarantaa perustuslaissa turvattujen perusoikeuksien toteutumista.
Tutkielman näkökulma on lainopillinen. Tutkielman pääpaino on Suomen perustuslaissa, mutta tutkielmassa käsitellään myös Suomea sitovia ihmisoikeussopimuksia tarkoituksenmukaisilta osin. Tärkeimpänä lähteenä ovat hallituksen esitykset sekä perustuslakivaliokunnan lausunnot. Tutkielmassa havaitaan, että hallituksen toteuttamat sosiaalietuuksien leikkaukset ovat merkittäviä, ja monen etuuden leikkauksien kohdentuminen samoille henkilöille on omiaan heikentämään yksilöiden mahdollisuutta säilyttää nykyinen kotinsa. Pahimmillaan sosiaalietuuksien leikkaukset lisäävät asunnottomuutta. Tämä on ristiriidassa hallitusohjelman mukaisen tavoitteen asunnottomuuden poistamisesta vuoteen 2027 kanssa.
Perustuslakivaliokunta on todennut, että perustuslain 19 § ei takaa sosiaalietuuksien säilymistä nykyisellä tasolla, eikä se myöskään vaadi etuuksien korottamista yleisen kustannustason mukaan. Sosiaaliturvaa voidaan suunnitella ja kehittää yhteiskunnan taloudellisten resurssien mukaisesti, ja taloudellisen laskusuhdanteen aikana valtiontalouden säästötavoitteet voivat oikeuttaa etuuksien tasoon puuttumisen. Sääntely ei tällöinkään kuitenkaan saa kokonaisuutena arvioiden vaarantaa perustuslaissa turvattujen perusoikeuksien toteutumista.