EU:n perintöasetuksen vaikutus rajat ylittävään perimykseen sovellettavaan lakiin: perittävän tahdonautonomia ja sen rajoituksia

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 650/2012, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2012, toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta ja virallisten asiakirjojen hyväksymisestä ja täytäntöönpanosta perintöasioissa sekä eurooppalaisen perintötodistuksen käyttöönotosta (perintöasetus) vaikuttaa rajat ylittävään perimykseen sovellettavaan lakiin, sekä miten perintöasetus mahdollistaa perittävän tahdonautonomian sovellettavan lain valinnassa. Tutkimus on lainopillinen. Kansainvälisissä perintötilanteissa perintöön sovellettava laki vaikuttaa merkittävästi perinnönjaon lopputulokseen, sillä esimerkiksi testamenttausvapautta, lakiosaa ja lesken suojaa koskevat säännökset vaihtelevat valtioiden kansallisissa perintösäännöksissä.

Perintöasetuksen yleisen lainvalintasäännön mukaan rajat ylittävään perimykseen sovelletaan sen valtion lakia, jossa perittävän asuinpaikka oli kuolinhetkellä. Asuinpaikan käsitettä ei ole määritelty perintöasetuksessa, ja sen määrittäminen edellyttää aina tapauskohtaista arviointia perittävän elinolosuhteista ja kaikista hänen elämäänsä liittyvistä tosiasiallisista olosuhteista. Tutkimus osoittaa, että perittävän viimeisen asuinpaikan määrittely voi aiheuttaa epävarmuutta perintöasetuksen soveltamisessa ja perimykseen sovellettavaksi tulevan lain ennakoitavuudessa.

Perintöasetuksessa perittävän tahdonautonomia ilmenee erityisesti siten, että asetuksessa on annettu perittävälle mahdollisuus valita perimykseensä sovellettava laki. Asetuksen mukaan henkilö voi valita, että hänen perimykseensä sovelletaan kokonaisuudessaan sen valtion lakia, jonka kansalainen hän on valinnan tehdessään tai kuollessaan. Tahdonautonomia on rajoitettu kansalaisuusvaltion lakiin ensisijaisesti tarkoituksena suojella perillisten oikeutettuja etuja. Perittävän tahdonautonomiaa rajoittavat myös jäsenvaltioiden kansalliset suoraan sovellettavat säännökset sekä viime kädessä ordre public -periaate sekä fraude à la loi -oppi.

Lakiviittauksen tekeminen lisää oikeusvarmuutta ja helpottaa ennakollista jäämistösuunnittelua. Kun lakiviittaus on tehty pätevästi, perintöstatuutti pysyy muuttumattomana, vaikka perittävän asuinpaikka tai kansalaisuus muuttuisi myöhemmin. Lakiviittauksen käyttöä rajoittaa tahdonautonomian suppeus. Lakiviittausta voidaan käyttää jäämistösuunnittelussa ensisijaisesti silloin, kun perittävä valitsee perimykseen sovellettavaksi laiksi kansalaisuusvaltionsa lain varmistaakseen, ettei perintöstatuutti muutu asuinpaikan vaihtuessa.