Seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän ihmiskaupan torjunta ja uhrien suojelu Euroopan unionissa – EU:n ihmiskauppadirektiivin haasteet ja mahdollisuudet
Hara, Henna (2025)
2025
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025062574089
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025062574089
Tiivistelmä
Ihmiskauppa on jatkuvasti kasvava rikollisuuden muoto, jonka uhriksi tuhannet ihmiset joutuvat vuosittain maailmanlaajuisesti. Ihmiskauppaongelman kasvaessa sen torjumiseksi on toteutettu monenlaisia toimenpiteitä. Euroopan unionissa hyväksyttiin vuonna 2011 direktiivi ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta (2011/36/EU). Ihmiskauppadirektiivi on EU:n keskeisin ihmiskauppaa koskeva asiakirja. Ihmiskauppaongelman kehittyessä havaittiin, ettei direktiivi vastaa enää haasteisiin, joita sen hyväksymisen jälkeen on syntynyt Euroopan unionissa. Tästä syystä direktiiviä uudistettiin ja uusi direktiivi 2024/1712/EU annettiin 13. kesäkuuta 2024.
Tutkielmassa tarkastellaan ihmiskauppadirektiivissä omaksuttuja toimia ihmiskaupan torjunnassa, tavoitteena tunnistaa keskeisimmät haasteet, jotka estävät sen tehokasta torjuntaa Euroopan unionissa. Tämä toteutetaan tarkastelemalla direktiivin 2011/36/EU sisältöön ja täytäntöönpanoon liittyviä haasteita sekä direktiivillä 2024/1712/EU tehtyjen uudistusten mahdollisuuksia vastata tunnistettuihin haasteisiin. Tarkastelussa keskitytään erityisesti seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvään ihmiskauppaan. Koska ihmiskauppa on ennen kaikkea vakava ihmisoikeusloukkaus, ihmiskaupan torjunta edellyttää lähestymistapaa, jossa uhrien oikeudet asetetaan keskiöön. Tästä syystä aihetta lähestytään uhrikeskeisestä näkökulmasta.
Tutkielmassa hyödynnettävä tutkimusmenetelmä on lainoppi, jota täydennetään oikeussosiologian ja oikeushistorian menetelmillä. Direktiivin 2011/36/EU täytäntöönpanossa ilmenneitä haasteita tarkastellaan lisäksi empiirisestä aineistosta tehdyillä havainnoilla. Tutkielmassa hyödynnettävä empiirinen aineisto koostuu pääasiassa Euroopan komission edistymiskertomuksista ihmiskaupan torjunnassa. Lisäksi tutkielma sisältää de lege ferenda -tyyppisiä kannanottoja siitä, miten EU:n tulisi kehittää ihmiskauppaa koskeva sääntelykehyksensä, jotta sillä voitaisiin edistää tehokkaasti ihmiskaupan torjuntaa sekä turvata uhrien suojelu.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että direktiivillä 2024/1712/EU on tehty tärkeitä uudistuksia, joilla voidaan tehostaa ihmiskaupan torjuntaa Euroopan unionissa. Uudistus ei kuitenkaan tuo muutoksia joihinkin perustavanlaatuisiin uhrien oikeuksia koskeviin kysymyksiin. Uhrikeskeisestä näkökulmasta tarkasteltuna voidaankin todeta, etteivät direktiivillä 2024/1712/EU tehdyt muutokset vastaa kaikilta osin uhrien suojeluun liittyviin haasteisiin, joita tunnistettiin direktiivin 2011/36/EU täytäntöönpanon ja soveltamisen yhteydessä.
Tutkielmassa tarkastellaan ihmiskauppadirektiivissä omaksuttuja toimia ihmiskaupan torjunnassa, tavoitteena tunnistaa keskeisimmät haasteet, jotka estävät sen tehokasta torjuntaa Euroopan unionissa. Tämä toteutetaan tarkastelemalla direktiivin 2011/36/EU sisältöön ja täytäntöönpanoon liittyviä haasteita sekä direktiivillä 2024/1712/EU tehtyjen uudistusten mahdollisuuksia vastata tunnistettuihin haasteisiin. Tarkastelussa keskitytään erityisesti seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvään ihmiskauppaan. Koska ihmiskauppa on ennen kaikkea vakava ihmisoikeusloukkaus, ihmiskaupan torjunta edellyttää lähestymistapaa, jossa uhrien oikeudet asetetaan keskiöön. Tästä syystä aihetta lähestytään uhrikeskeisestä näkökulmasta.
Tutkielmassa hyödynnettävä tutkimusmenetelmä on lainoppi, jota täydennetään oikeussosiologian ja oikeushistorian menetelmillä. Direktiivin 2011/36/EU täytäntöönpanossa ilmenneitä haasteita tarkastellaan lisäksi empiirisestä aineistosta tehdyillä havainnoilla. Tutkielmassa hyödynnettävä empiirinen aineisto koostuu pääasiassa Euroopan komission edistymiskertomuksista ihmiskaupan torjunnassa. Lisäksi tutkielma sisältää de lege ferenda -tyyppisiä kannanottoja siitä, miten EU:n tulisi kehittää ihmiskauppaa koskeva sääntelykehyksensä, jotta sillä voitaisiin edistää tehokkaasti ihmiskaupan torjuntaa sekä turvata uhrien suojelu.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että direktiivillä 2024/1712/EU on tehty tärkeitä uudistuksia, joilla voidaan tehostaa ihmiskaupan torjuntaa Euroopan unionissa. Uudistus ei kuitenkaan tuo muutoksia joihinkin perustavanlaatuisiin uhrien oikeuksia koskeviin kysymyksiin. Uhrikeskeisestä näkökulmasta tarkasteltuna voidaankin todeta, etteivät direktiivillä 2024/1712/EU tehdyt muutokset vastaa kaikilta osin uhrien suojeluun liittyviin haasteisiin, joita tunnistettiin direktiivin 2011/36/EU täytäntöönpanon ja soveltamisen yhteydessä.