Perustuslain etusija ja ilmeisyyden vaatimus – nykytila ja tulevaisuus: kohti dialogimaisempaa perustuslainmukaisuuden valvontaa?

Abstract

Perustuslakiuudistuksen myötä Suomen perustuslakivaliokunnan harjoittaman ennakollisen ja ensisijaisen perustuslakikontrollijärjestelmän rinnalle luotiin perustuslain 106 §:n säätämisen myötä jälkikontrollijärjestelmä. Säännöksen mukaan tuomioistuimen on annettava perustuslaille etusija, mikäli käsillä olevassa yksittäistapauksessa sovellettavana oleva säännös on ilmeisen ristiriidassa perustuslain kanssa. Säännöksen soveltaminen ja siten jälkikontrollimahdollisuus on sidottu niin sanottuun ilmeisyyskriteeriin, jonka myötä tuomioistuimen mahdollisuudet jälkikontrolliin ovat rajalliset.

Tämän valtiosääntöoikeudellisen tutkielman keskiössä on selvittää, mitkä ovat perustuslakiuudistuksen myötä omaksutun perustuslain 106 §:ssä ilmaistun ilmeisyyskynnyksen soveltamisedellytykset erityisesti vuosien 2014–2024 aikana annetun oikeuskäytännön valossa ja tutkia, onko viitteitä liikehdinnästä kohti dialogimaisempaa perustuslainmukaisuuden valvontaa.

Tutkielman metodi on lainopillinen. Lisäksi tutkielmassa hyödynnetään rikastuttavasti sekä oikeushistoriaa että oikeuspoliittista tutkimusotetta.