Pörssiyhtiön johdon yhtiöoikeudellinen vahingonkorvausvastuu kestävyysraportoinnissa
Pohjola, Eerika (2025)
Lapin yliopisto
2025
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025070276809
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025070276809
Tiivistelmä
Kestävyysraportointi on noussut keskeiseksi välineeksi, jolla yritykset osoittavat vastuullisuutensa ja viestivät toiminnastaan sidosryhmilleen. Yritysjohdon vahingonkorvausvastuu on sidottu johdon huolellisuusvelvoitteen toteuttamiseen, sisältäen myös lojaliteettivelvoitteen. Korvausvastuu yhtiötä kohtaan voi syntyä jo pelkän huolellisuusvelvoitteen laiminlyönnistä. Lisäksi osakeyhtiölakia tai yhtiöjärjestysmääräystä tuottamuksellisesti rikkoessaan johto voi joutua korvausvastuuseen osakkeenomistajia ja sivullisia kohtaan.
Tutkielman tarkoituksena on lainopin keinoin selvittää, tiukentaako kestävyysraportointisääntely osakeyhtiön johdon yhtiöoikeudellista vahingonkorvausvastuuta. Tarkastelun kohteena ovat erityisesti tilanteet, joissa kestävyysraportointi ei kata kaksinkertaisen olennaisuuden mukaisia tietoja yhtiön kestävyysvaikutuksista.
Tutkielma osoittaa, että vaikka kestävyysraportointivelvoitteet laajentavat johdon huolellisuusvelvoitetta perinteistä voitontuottamistavoitetta pidemmälle, johdon yhtiöoikeudellinen vastuukynnys on varsin korkealla. Vastuun syntyminen edellyttää vahingon aiheutumisen, syy-yhteyden, ja tuottamuksen samanaikaista täyttymistä. Tuomioistuimen mahdollisuudet arvioida johdon toimia ovat sääntelyn laajentumisesta huolimatta rajalliset, sillä sääntely perustuu osin epätäsmällisiin käsitteisiin ja yleislausekkeisiin. Liiketoimintaperiaatteen suoja ei ulotu kattavasti raportointivelvoitteisiin, jolloin asianmukaisesti järjestetty due diligence -prosessi voi toimia vastuuta rajoittavana suojakeinona.
Arviointistandardien tarkentaminen on keskeistä, jotta johdon toimille asetettavat vaatimuksen tukevat kestävää liiketoimintaa ja oikeusvarmuutta ilman, että ne johtavat liiketoiminnallisesti ylimitoitettuun varovaisuuteen. Jatkotutkimuksen aihetta tarjoaa tuottamusvastuun arviointikehikon kehittäminen, sillä sääntely on asettanut yhtiön hallitukselle uudenlaisen proaktiivisen ja suunnitelmallisen valvontatehtävän.
Tutkielman tarkoituksena on lainopin keinoin selvittää, tiukentaako kestävyysraportointisääntely osakeyhtiön johdon yhtiöoikeudellista vahingonkorvausvastuuta. Tarkastelun kohteena ovat erityisesti tilanteet, joissa kestävyysraportointi ei kata kaksinkertaisen olennaisuuden mukaisia tietoja yhtiön kestävyysvaikutuksista.
Tutkielma osoittaa, että vaikka kestävyysraportointivelvoitteet laajentavat johdon huolellisuusvelvoitetta perinteistä voitontuottamistavoitetta pidemmälle, johdon yhtiöoikeudellinen vastuukynnys on varsin korkealla. Vastuun syntyminen edellyttää vahingon aiheutumisen, syy-yhteyden, ja tuottamuksen samanaikaista täyttymistä. Tuomioistuimen mahdollisuudet arvioida johdon toimia ovat sääntelyn laajentumisesta huolimatta rajalliset, sillä sääntely perustuu osin epätäsmällisiin käsitteisiin ja yleislausekkeisiin. Liiketoimintaperiaatteen suoja ei ulotu kattavasti raportointivelvoitteisiin, jolloin asianmukaisesti järjestetty due diligence -prosessi voi toimia vastuuta rajoittavana suojakeinona.
Arviointistandardien tarkentaminen on keskeistä, jotta johdon toimille asetettavat vaatimuksen tukevat kestävää liiketoimintaa ja oikeusvarmuutta ilman, että ne johtavat liiketoiminnallisesti ylimitoitettuun varovaisuuteen. Jatkotutkimuksen aihetta tarjoaa tuottamusvastuun arviointikehikon kehittäminen, sillä sääntely on asettanut yhtiön hallitukselle uudenlaisen proaktiivisen ja suunnitelmallisen valvontatehtävän.