Saamelaisten erityisaseman huomioiminen Lapin hyvinvointialueen sosiaalipalveluissa

Abstract

Tutkielma on lainopillinen katsaus saamelaisten kielellisiin ja kulttuurisiin oikeuksiin sosiaalipalveluiden asiakkaana, sekä lainoppia ja käytännöllistä oikeusvertailua metodeina hyödyntävä selvitys siitä, miten näitä oikeuksia voitaisiin nykyistä paremmin turvata Lapin hyvinvointialueen järjestämisvastuulla olevissa sosiaalipalveluissa. Tavoitteena on selvittää, miten saamelaisten kotiseutualueella asuvan saamelaisen asiakkaan kohdalla sosiaalipalveluita voitaisiin järjestää rajat ylittäen yhteistyössä Norjan kanssa. Toisekseen tavoitteena on oikeudellisesti jäsentää saamelaiskulttuurin huomioimisen tarvetta ja mallia Lapin hyvinvointialueen lapsiperheiden sosiaalipalveluissa.

Perustuslain (731/1999) 19.3 §:ssä säädetään oikeudesta riittäviin sosiaalipalveluihin. Perusoikeussäännös asettaa julkiselle vallalle toimeksiantovelvoitteen, jota hyvinvointialueiden järjestämisvastuu ja sosiaalihuoltoa koskeva lainsäädäntö ilmentävät. Hyvinvointialueet voivat vaikuttaa palveluiden tuottamistapaan, mutta tietyt laissa säädetyt palvelut sekä julkista valtaa sisältävä viranomaistoiminta on pääsääntöisesti tuotettava itse. Suomen ja Norjan sosiaalipalvelujärjestelmissä on samankaltaisuutta etenkin periaatteiden ja perusoikeuksien tasolla, mutta palvelut on organisoitu eri tavalla. Suomessa on selkeä jako sosiaalipalveluihin ja terveyspalveluihin, ja järjestämisvastuu on hyvinvointialueilla. Norjassa on toisin: sosiaalipalvelut sijoittuvat terveys- ja hoiva-, lapsi- ja perhe- sekä työllisyyspalveluiden yhteyteen, ja niiden järjestämisvastuu jakautuu kunnille, alueellisille toimijoille ja erityisvirastoille.

Saamen kielilaki (1086/2003) ja alkuperäiskansoja koskevat ihmisoikeudet luovat perustan saamelaisten kielellisille ja kulttuurisille oikeuksille, minkä lisäksi lailla on säädetty velvollisuudesta huomioida sosiaalihuollon asiakkaan kieli ja kulttuuri. Saamelaisen erityisaseman sosiaalihuollon asiakkaana sinetöi yhdenvertaisuuteen ja syrjinnän kieltoon liittyvä positiivinen erityiskohtelu.

Rajaseutualueen lapsiperheiden ja ikäihmisten sosiaalipalveluita on tarkastelluilta osin mahdollista järjestää yhteistyössä Norjan kanssa. Keskeistä on huomioida hyvinvointialueella säilyvät vastuut. Lapin hyvinvointialueella käyttöön otettu kulttuuritulkkaus saamelaiskulttuurin huomioimiseksi taas osoittautui oikeudellisesti haastavaksi. Saamelaiskulttuuri tulee huomioiduksi vaikuttavammin asiantuntijamallissa. Näillä kahdella keinolla voidaan paikata Lapin hyvinvointialueen omassa palvelutuotannossa tällä hetkellä olevia puutteita saamelaiserityisissä sosiaalipalveluissa.