Köyhyyden ja sairauden kierre - työikäisenä sairastuneiden kokemuksia eriarvoisuudesta

Abstract

Tässä laadullisessa pro gradu -tutkielmassa tarkastelen köyhyyden ja sairastumisen kierteestä aiheutuvaa eriarvoisuutta. Tutkimuksen aineisto koostuu vuonna 2019 kerätystä Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -kirjoituskilpailuun osallistuneiden vastauksista, jossa kirjoittajat kuvasivat omakohtaisia kokemuksiaan köyhyydestä. Tutkimus kohdentui työikäisenä sairastuneisiin henkilöihin, joten tarkastelun kohteeksi valikoitui 33 kirjoitelmaa. Aineiston erityispiirteenä on kirjoitusten subjektiivinen ote, mikä mahdollistaa köyhyyden ja sairastamisen tarkastelun yksilön näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten eriarvoisuuden ulottuvuudet esiintyvät köyhyyttä ja sairautta kokevien elämässä.

Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä tässä tutkimuksessa on Göran Therbornin määrittelemän mukaiset kolme eriarvoisuuden ulottuvuutta: elämänehtojen eriarvoisuus, eksistentiaalinen eriarvoisuus, sekä resurssien eriarvoisuus. Analyysimenetelmäksi valikoitui teorialähtöinen sisällönanalyysi.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että köyhyyden ja sairastamisen kierre tuottaa monitasoista eriarvoisuutta, jotka ilmenevät kohtuullisten toimintaedellytysten puutteena, muuttuneena ihmisarvona, sekä kaventuneina voimavaroina. Erityisesti sairastumisen jälkeinen työkyvyttömyys, taloudellisten resurssien niukkuus ja sosiaalisen osallisuuden kaventuminen heikensivät merkittävästi yksilöiden mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämäänsä ja asemaansa yhteiskunnassa. Samanaikaisesti leimautumisen pelko, ulkopuolisuuden kokemukset, sekä tuen ja hoidon riittämättömyys koettiin heikentävän tai jopa estävän mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan. Tulosten perusteella nämä eriarvoisuuden muodot kietoutuvat toisiinsa monisyiseksi kokonaisuudeksi, jotka kaventavat yksilön mahdollisuuksia hyvään elämään.

Tutkimustulokset osoittivat myös, että yhteiskunnalliset rakenteet voivat rajoittaa yksilöiden mahdollisuuksia hyödyntää saatavilla olevia resursseja, mikä syventää eriarvoisuutta – erityisesti silloin, kun taloudellinen asema estää sairauksien hoitamisen yhdenvertaisesti. Sosiaalityön rooli yksilöiden kokonaisvaltaisen tilanteen hahmottamisessa ja eriarvoistavien rakenteiden tunnistamisessa onkin merkityksellinen, etenkin työkyvyn ollessa heikentynyt sairauden vuoksi.