Lastensuojelun ammattilaisten tulkintoja lapsen edusta ja hyvinvoinnista palvelutarpeen arvioinnissa

Abstract

Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää lapsen edun ja hyvinvoinnin toteutumista palvelutarpeen arvioinnissa. Tässä tutkielmassa tarkastelin, mihin lastensuojelun arviointiyksikön ammattilaiset kiinnittävät palvelutarpeen arvioinnissa huomion, ja miten palvelutarpeen arvioinnissa edetään lapsen etu ja hyvinvointi huomioiden. Pro gradu -tutkielma keskittyi ammattilaisten tulkintoihin ja pyrkii jäsentämään lapsen etuun ja hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä palvelutarpeen arvioinnissa. Tutkielmani vastaa kysymyksiin, miten lastensuojelun arviointiyksikön ammattilaiset määrittelevät ja jäsentävät lapsen etua ja hyvinvointia, mitkä keskeiset tekijät vaikuttavat lapsen edun toteutumiseen palvelutarpeen arviointivaiheessa ja päätöksissä, sekä millaisia uusia näkökulmia ja mahdollisuuksia kiintymyssuhdeteoria voi tuoda lapsen edun ja hyvinvoinnin arviointiin?

Tutkielman teoreettinen taustoitus rakentuu lapsen edun ja hyvinvoinnin käsitteeseen. Teoreettisessa taustoituksessa käsitellään ensin kontekstia ja ilmiötä, kuten palvelutarpeen arviointia, sosiaalihuollon ja lastensuojelun asiakkuutta, ja toiseksi teoreettisesti lapsen emotionaalista ja sosiaalista hyvinvointia peilaten englantilaisen lasten psykiatrin ja psykoanalyytikko John Bowlbyn kiintymyssuhdeteoriaan. Tutkielma on laadullinen tutkimus, jossa aineisto analysoitiin laadullisen sisällön analyysin menetelmin. Tutkimus-aineistona käytettiin Tarja Pösön toteuttamaa ”Lastensuojelu lapsen etuna” -haastattelua. Aineisto koostui ryhmähaastattelusta, jossa käsiteltiin lapsen hyvinvoinnin arviointia ja siihen liittyvää prosessia, jota pohdittiin kuvitteellisen tapauksen pohjalta.

Tutkimustulokset osoittivat, että palvelutarpeen arvioinnissa on tärkeää korostaa lapsen edun ja hyvinvoinnin toteutumista. Palvelutarpeen arviointia toteutetaan yhdessä perheen kanssa ja lapsen sekä vanhemman näkemys perheen tilanteesta on tärkeä huomioida päätöksiä tehdessä. Perheen sisäiset haasteet eivät aina liity lapseen itseensä, vaan haasteet voivat joutua vanhemman tilanteesta ja tällöin ne voivat vaikuttaa myös lapseen. Ammattilainen luo luottamuksellisen ja turvallisen ilmapiirin, jossa lapsi saa ilmaista itseään vapaasti ja saa kokemuksen kuulluksi tulemisesta. Työparityöskentely koetaan hyvänä, koska se mahdollistaa lapsen tilanteen tulkintaa eri näkökulmista. Moniammatillinen verkostoyhteistyö parhaimmillaan toteutuessa toimii lapsen edun ja hyvinvoinnin lisääjänä. Moniammatillinen yhteistyö selkeyttää asiakkaan tilanteen ja määrittää vastuurajat, sekä vähentää päällekkäisen työn tekemistä. Palvelutarpeen arvioinnissa haasteina pidetään resurssipulaa ja työuupumusta, jotka voivat estää jossain määrin lapsen edun toteutumisen.