Sietämisen kulttuurista työturvallisuuskulttuuriin. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kokemuksia työturvallisuudesta osana työhyvinvointia

Abstract

Tutkielma käsitteli rakenteellisesta viitekehyksestä lastensuojelun avo- ja sijaishuollossa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden kokemuksia siitä, miten työssä koettu turvallisuus vaikuttaa työhyvinvointiin. Aiheen taustalla on lastensuojelun sosiaalityön vaativa luonne, johon liittyy sekä henkisen että fyysisen turvallisuuden uhkia. Keskeinen tutkimusongelma liittyy siihen, miten sosiaalityöntekijät kokevat työssä kohdatut työturvallisuusuhat, miten työnantajan käytännöt vastaavat niihin ja millaisia vaikutuksia tällä on työhyvinvointiin.

Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin seitsemän lastensuojelun sosiaalityöntekijän yksilöhaastatteluilla keväällä 2025, ja se analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin avulla.

Tutkielma osoittaa, että lastensuojelun sosiaalityöntekijät kohtaavat merkittäviä työturvallisuusuhkia, joita usein siedetään osana työnkuvaa. Tämä sietämisen kulttuuri normalisoi poikkeamia ja estää epäkohtien korjaamista. Työnantajan rakenteelliset toimet, kuten perehdytys, koulutus ja selkeät toimintamallit työturvallisuusuhkatilanteissa ovat välttämättömiä, mutta toteutuvat vaihtelevasti. Työyhteisön asenteet ja kollegiaalinen tuki voivat ratkaisevasti vaikuttaa työturvallisuuskulttuurin muotoutumiseen. Työturvallisuuden ja työhyvinvoinnin vahvistaminen edellyttää työturvallisuuden kehittämistä, avointa työturvallisuuskulttuuria sekä työnantajan aktiivista vastuunkantoa.