Leikillisyys tietotyössä: Keveyttä rajoittavien rakenteiden läpi
Simola (2025)
Lapin yliopisto
2025
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251209116598
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251209116598
Tiivistelmä
Tämä laadullinen pro gradu -tutkielma tarkastelee tietotyöntekijöiden kokemuksia leikistä ja leikillisyydestä osana työtä. Tutkimusaihe on ajankohtainen, sillä tietotyön ja yksittäisen työntekijän kuormituksen on ennustettu kasvavan tulevaisuudessa entisestään. Samalla leikin ja leikillisyyden merkitys työelämässä on toistaiseksi jäänyt vähälle huomiolle, vaikka niiden on osoitettu tukevan luovuutta, työssä jaksamista sekä kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Tutkimus asettuu fenomenologis-hermeneuttiseen perinteeseen, jossa ihminen on keskiössä sekä tutkijana että tutkittavana. Tutkimusaineisto kerättiin kesä-heinäkuussa 2025 puolistrukturoituina teemahaastatteluina, jotka toteutettiin yksilöhaastatteluina. Haastatteluaineisto muutettiin kirjalliseen muotoon ja analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä.
Tutkimustuloksista muodostui neljä pääluokkaa: leikki työyhteisön voimavarana, leikki spontaanina ja tietoisena tekemisenä, leikin rajoittajat sekä leikin mahdollistajat. Leikillisyys työyhteisön voimavarana näyttäytyi huumorin kautta: se tukee jaksamista ja luo keinoja selviytyä työelämän paineista. Spontaani ja tietoinen leikillisyys näyttäytyi arjen keskellä syntyvinä kepeinä, oivaltavina ja usein yhteisöllisinä hetkinä. Tietoinen leikillisyys tapahtui usein työkavereiden kesken suunnitellusti hyvinvointitunnilla, jolla pelattiin esimerkiksi lautapelejä. Leikillisyyden rajoina ja esteinä ilmenivät organisaation kulttuuri, työtehtävien luonne ja vallitseva ajattelutapa leikillisyydestä. Leikillisyyden mahdollistajana esiintyi työntekijälähtöinen suhtautuminen leikkiin.
Tutkimuksen tulokset osoittavat leikin ja leikillisyyden tuovan tietotyöhön keveyttä, lisäävän yhteisöllisyyttä ja auttavan palautumisessa. Leikillisyyden toteutuminen työympäristössä on riippuvaista organisaation rakenteista ja ilmapiiristä. Tulokset osoittavat leikin olevan vielä melko tunnistamatonta työn kontekstissa, joten sen tunnistamiseksi tarvitaan jatkotutkimusta.
Tutkimus asettuu fenomenologis-hermeneuttiseen perinteeseen, jossa ihminen on keskiössä sekä tutkijana että tutkittavana. Tutkimusaineisto kerättiin kesä-heinäkuussa 2025 puolistrukturoituina teemahaastatteluina, jotka toteutettiin yksilöhaastatteluina. Haastatteluaineisto muutettiin kirjalliseen muotoon ja analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä.
Tutkimustuloksista muodostui neljä pääluokkaa: leikki työyhteisön voimavarana, leikki spontaanina ja tietoisena tekemisenä, leikin rajoittajat sekä leikin mahdollistajat. Leikillisyys työyhteisön voimavarana näyttäytyi huumorin kautta: se tukee jaksamista ja luo keinoja selviytyä työelämän paineista. Spontaani ja tietoinen leikillisyys näyttäytyi arjen keskellä syntyvinä kepeinä, oivaltavina ja usein yhteisöllisinä hetkinä. Tietoinen leikillisyys tapahtui usein työkavereiden kesken suunnitellusti hyvinvointitunnilla, jolla pelattiin esimerkiksi lautapelejä. Leikillisyyden rajoina ja esteinä ilmenivät organisaation kulttuuri, työtehtävien luonne ja vallitseva ajattelutapa leikillisyydestä. Leikillisyyden mahdollistajana esiintyi työntekijälähtöinen suhtautuminen leikkiin.
Tutkimuksen tulokset osoittavat leikin ja leikillisyyden tuovan tietotyöhön keveyttä, lisäävän yhteisöllisyyttä ja auttavan palautumisessa. Leikillisyyden toteutuminen työympäristössä on riippuvaista organisaation rakenteista ja ilmapiiristä. Tulokset osoittavat leikin olevan vielä melko tunnistamatonta työn kontekstissa, joten sen tunnistamiseksi tarvitaan jatkotutkimusta.