Liikkumaton ja lamaantunut? Lihavuuden kategoriat ja merkitykset

Abstract

Tässä sosiaalityön pro gradu -tutkielmassa oli tavoitteena selvittää, millaisiin kategorioihin lihavia jaetaan, millaisia kategoriajäsenyyksiä he itse ottavat itselleen sekä sitä, millaisia merkityksiä lihavuudelle annetaan. Tutkimuksen aineisto oli Marjo Kamilan ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran keräämästä ”Oma ulkonäkö muistoissani 2015” -aineistosta rajattu otos, jossa suomalaiset, vuosina 1982–1996 syntyneet naiset muistelivat omaa ulkonäköään ja sitä, mitä varsinkin kotona lapsuudessa oli ulkonäköasioista puhuttu.

Tutkimuksen viitekehyksenä oli feministinen tutkimus ja tieteenfilosofisena lähtökohtana toimi sosiaalinen konstruktionismi, jonka mukaan todellisuus on sosiaalisesti rakentunut. Sillä, millaista kieltä käytetään, mitä puhutaan ja miten nimetään asioita, on merkitystä. Tutkimusmetodina olen käyttänyt kategoria-analyysia.

Tutkimustuloksina havaittiin, että lihavia tyttöjä ja naisia asetetaan hyvin stereotyyppisiin kategorioihin, jotka liittyvät ulkonäköön sekä sen perusteella tehtyihin oletuksiin ihmisistä. Lihavien itse tekemät kategorisoinnit taas liittyvät paljolti pelkoihin siitä, että ei tule hyväksytyksi ja rakastetuksi sellaisena kuin on. Tutkielma tuo esiin sen, miten lihavat kohtaavat syrjintää sekä perhepiirissään että yhteiskunnassa yleisesti. Tämän asian tiedostaminen on hyödyllistä sosiaalityöntekijälle, jotta tämä voi ottaa huomioon asiakkaiden moninaiset tilanteet mutta myös voidakseen tunnistaa mahdolliset omat ennakkoasenteensa asiakastyössä.