Sisäpiiritiedon julkistamattomuusvaatimus arvopaperimarkkinoilla – synty, kesto ja menettäminen

Abstract

Tutkimus käsittelee sisäpiiritiedon määritelmän julkistamattomuusvaatimusta sekä milloin tiedon voidaan katsoa olevan julkistettu tai muuten markkinoiden saatavissa. Tiedon julkistamattomuuden osalta tämä tutkielma pyrkii selkeyttämään määritelmälle asetettuja edellytyksiä ja siihen liittyviä velvoitteita. Tutkimuksen tavoitteena on saada parempi ymmärrys siitä, että määritteleekö tämänhetkinen sisäpiirintietoa koskeva lainsäädäntö tiedon julkistamisen ja julkisen tilan riittävän tarkasti sekä milloin tieto menettää sisäpiiritiedon luonteen julkistamattomuusvaatimuksen näkökulmasta.

Tämä selvitetään tutkimalla sisäpiiritiedon käsitettä sekä sen määritelmässä esille tulevia vaatimuksia. Koska tavoitteena on saada käsitys siitä, milloin sisäpiirintieto muuttuu julkistetuksi tiedoksi, jonka seurauksen tieto ei ole enää sisäpiirintietoa, tutkitaan tutkimuksessa myös sisäpiiritiedon julkistamisen kriteerejä sekä liikkeellelaskijoille asetettuja velvollisuuksia. Kun lainsäädännössä asetetut kriteerit ovat tiedossa, yhdistetään nämä arvopaperimarkkinaympäristön muodostaman toimintaympäristön ominaisuuksiin siten, että ne sovitetaan yhteen julkistamattomuusvaatimuksen eri ulottuvuuksien näkökulmasta.

Tutkimus osoittaa, ettei sisäpiirintietoa koskeva sääntely anna täsmällistä aikarajaa siitä, milloin tieto voidaan katsoa olevan julkista tai muuten markkinoilla saatavissa. Nykyisessä sääntelyssä on rakenteellinen aukko, jossa markkinoiden väärinkäyttöasetus lähtee oletuksesta, että tieto muuttuu julkiseksi välittömästi julkistamisen jälkeen, sekä vain tapauksissa, jolloin se on asianmukaisesti julkistettu liikkeeseenlaskijan toimesta. Arvopaperimarkkinoiden toimintaympäristö ei tue tätä oletusta. Täten voidaan todeta, että sisäpiirintiedon julkistamattomuusvaatimus ja tiedon julkiseksi tuleminen ovat sääntelyssä puutteellisesti määriteltyjä etenkin markkinoiden toimintaympäristön näkökulmasta.