Muunlajiset sosiaalityön käytännössä – integratiivinen kirjallisuuskatsaus tieteenalan suhtautumisesta lemmikkieläimiin

Abstract

Pro gradu -tutkielma lähestyi muunlajisia sosiaalityön käytännössä kansainvälisten tutkimusartikkelien kautta. Tutkielmassa tarkasteltiin tarkemmin sitä, miten muunlajiset, eri- tyisesti lemmikkieläimet, kuvataan, minkälaisia rooleja niille annetaan sekä millaisena tieteenalan suhtautuminen niitä kohtaan ilmenee. Teoreettisena viitekehyksenä hyödynnettiin posthumanismia, jolloin antroposentristä näkökulmaa laajennettiin siten, että mukaan otettiin myös muut olennot, tässä yhteydessä lemmikkieläimet, vakiintuneen ihmiskeskeisen lähestymistavan sijaan.

Tutkielman aineisto koostui yhdestätoista aihetta käsittelevästä kansainvälisestä tutkimusartikkelista. Integroivaa kirjallisuuskatsausta ja aineistolähtöistä sisällönanalyysiä hyödyntäen aineisto teemoiteltiin. Aineistossa muunlajiset esiintyivät lemmikkieläiminä, ja ne nousivat esiin erityisesti kolmessa yhteydessä: parisuhdeväkivaltaa kokeneiden naisten turvakotiin hakeutumisessa, lasten altistuessa lemmikkieläimiin kohdistuvalle väkivallalle sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden lemmikkien huomioinnissa. Aineistosta tunnistettiin viisi sosiaalityön ja lemmikkien välistä suhdetta kuvaavaa kategoriaa: lemmikkien myönteinen merkitys asiakkaan hyvinvoinnille, lemmikki asiakkaan avun hakemisen hidasteena, lemmikkeihin kohdistuvan väkivallan kielteiset vaikutukset lapsiin, lemmikkien merkityksen tunnistamisen haasteet palvelujärjestelmälle sekä lemmikkien huomioiminen sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistä edellyttävänä osa-alueena.

Tutkielman tulokset ilmentävät selkeitä lemmikeille annettuja rooleja sekä kuvaavat tieteenalan suhtautumista niitä kohtaan. Aineisto esittää lemmikit korostuneesti antroposentrisestä näkökulmasta, jolloin niiden roolit ja merkitykset määrittyvät ihmisten kautta. Tulokset osoittavat puutteita ja epäkohtia lemmikkien huomioinnin osalta, jolloin ne esimerkiksi sivuutetaan työskentelystä. Lainsäädännön, eettisten ohjeiden sekä vakiintuneiden käytänteiden ja toimintamallien puuttuminen haastaa osaltaan tätä. Tutkielma tunnistaa tarpeen laajentaa sosiaalityön ihmiskeskeistä näkökulmaa, jotta muunlajisten perspektiiviä voidaan ottaa kattavammin tarkasteluun. Tulokset korostavat lemmikkien merkitystä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden näkökulmasta sekä kaikkien osapuolten hyvinvoinnin turvaamisen tärkeyttä. Lisäksi ne viittaavat lisätutkimuksen tarpeeseen, sillä sosiaalityön tutkimuksessa muunlajisten sisällyttäminen on vähäistä.