Koulusta kieltäytyvän lapsen vanhempien kokemukset ja tuki - systeeminen näkökulma
Takala, Maria (2025)
Takala, Maria
Lapin yliopisto
2025
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251222124118
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251222124118
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassa tarkastelin kouluakäymättömyyttä vanhempien näkökulmasta sosiaalityön ilmiönä. Tutkimuskysymykseni olivat: Miten koulusta kieltäytyvien lasten vanhemmat kuvaavat kokemuksiaan arjen haasteista ja saamastaan tuesta? Miten koulusta kieltäytyviä lapsia ja heidän vanhempiaan voidaan tukea sosiaalityössä ja miten ilmiötä voidaan jäsentää systeemiteoreettisen ajattelun kautta?
Tutkielman teoreettinen viitekehys pohjautui koulukieltäytymisen tutkimukseen ja systeemiteoriaan. Metodologisesti tutkielma on fenomenologinen. Aineisto koostui verkkokeskusteluista, ja analyysi toteutettiin aineistolähtöisenä sisällönanalyysinä, jota täydennettiin osittain teoreettisella sisällönanalyysillä.
Tulosten perusteella lapsen koulukieltäytyminen on monisyinen ja monialainen ilmiö, joka haastaa sekä perheen että palveluverkoston. Ilmiö kuormittaa vanhempia monin tavoin heidän etsiessään ratkaisuja lapsen koulunkäynnin haasteisiin. Sosiaalityö näyttäytyy osana koulukieltäytymiseen liittyvää työskentelyä, mutta sen rooli jää tämän tutkielman mukaan pinnalliseksi ja löyhäksi. Tutkielmani perusteella systeemisillä työtavoilla voidaan sosiaalityössä vastata koulukieltäytymisen haasteeseen nykyistä vaikuttavammin.
Tutkielman teoreettinen viitekehys pohjautui koulukieltäytymisen tutkimukseen ja systeemiteoriaan. Metodologisesti tutkielma on fenomenologinen. Aineisto koostui verkkokeskusteluista, ja analyysi toteutettiin aineistolähtöisenä sisällönanalyysinä, jota täydennettiin osittain teoreettisella sisällönanalyysillä.
Tulosten perusteella lapsen koulukieltäytyminen on monisyinen ja monialainen ilmiö, joka haastaa sekä perheen että palveluverkoston. Ilmiö kuormittaa vanhempia monin tavoin heidän etsiessään ratkaisuja lapsen koulunkäynnin haasteisiin. Sosiaalityö näyttäytyy osana koulukieltäytymiseen liittyvää työskentelyä, mutta sen rooli jää tämän tutkielman mukaan pinnalliseksi ja löyhäksi. Tutkielmani perusteella systeemisillä työtavoilla voidaan sosiaalityössä vastata koulukieltäytymisen haasteeseen nykyistä vaikuttavammin.