Tavaramerkin ilmaisullinen käyttö upcycling-tuotteissa
Toivonen, Tellervo (2025)
Toivonen, Tellervo
Lapin yliopisto
2025
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251230125660
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251230125660
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan tavaramerkin ilmaisullista käyttöä muotiteollisuuden upcycling-tuotteissa. Nykyinen tavaramerkkilainsäädäntö antaa tavaramerkin haltijalle laajan yksinoikeuden, ja tavaramerkkioikeuden kapeat poikkeus- ja rajoitussäännökset muodostavat pääasiallisen mekanismin, jonka kautta kestävän kehityksen ja kiertotalouden tavoitteita on mahdollista sisällyttää tavaramerkkioikeuteen.
Tutkielman tavoitteena on selvittää lainopillisen ja oikeuspoliittisen tutkimuksen keinoin, mitä tavaramerkkioikeudellisia esteitä liittyy tavaramerkin ilmaisulliseen käyttöön upcycling-tuotteissa. Tutkielmassa tarkastellaan, missä määrin upcycling-tuotteissa käytettyjä tavaramerkkejä voidaan pitää ilmaisullisena. Lisäksi tutkielmassa analysoidaan miten tavaramerkin haltijan oikeus estää tavaramerkin ilmaisullinen käyttö upcycling-tuotteissa tulisi yhteensovittaa EU:n kestävän kehityksen ja kiertotalouden tavoitteiden kanssa.
Upcycling on kiertotalouden muoto, jossa käytetystä materiaalista valmistetaan uusia tuotteita, joilla on suurempi arvo kuin alkuperäisellä tuotteella. Nykyinen tavaramerkkilainsäädäntö ei sisällä nimenomaisia säännöksiä kestävästä kehityksestä tai kiertotaloudesta. Vaikka ympäristöllistä kestävyyttä koskevat tavoitteet ovat nousseet osaksi Euroopan unionin oikeudellista ja poliittista keskustelua, niiden käytännön toteutus on vasta alkuvaiheessa. Tavaramerkin ilmaisullinen käyttö upcycling-tuotteissa voi muodostaa keinon edistää kiertotalouteen liittyviä tavoitteita. Tutkielma osoittaa, että nykyinen tavaramerkkilainsäädäntö asettaa matalan kynnyksen väitteelle tavaramerkkiloukkauksesta upcycling-tuotteissa. Tutkielmassa havaitaan, että tavaramerkin haltijan yksinoikeus on perinteisesti määritelty laajaksi ja sen rajoituksia on oikeuskäytännössä tulkittu yhä suppeammin. Koska tavaramerkin sammumisperiaate koskee tuotteiden myyntiä siinä muodossa, jossa tavaramerkin haltija on laskenut ne liikkeeseen, periaate ei lähtökohtaisesti sovellu upcycling-toimintaan, jossa tuotteita muokataan.
Tutkielmassa esitetään, että tavaramerkkioikeus voi tarjota mahdollisuuden muotituotteiden upcycling-toiminnalle lähtökohtaisesti kolmella eri tavalla. Tavaramerkin haltijoiden yksinoikeuksia olisi mahdollista tulkita rajoittavammin ja kiertotalouden tavoitteet huomioiden. Toiseksi olisi muotoiltava oikeudelliset perusteet, joilla upcycling-toiminnan harjoittaja voisi puolustautua loukkausväitteiltä. Kolmanneksi EU:n tavaramerkkilainsäädännön tulkinnassa tulisi suhtautua sallivasti upcycling-toimintaan, joka mahdollistaa tuotteen pitkän elinkaaren.
Tutkielman tavoitteena on selvittää lainopillisen ja oikeuspoliittisen tutkimuksen keinoin, mitä tavaramerkkioikeudellisia esteitä liittyy tavaramerkin ilmaisulliseen käyttöön upcycling-tuotteissa. Tutkielmassa tarkastellaan, missä määrin upcycling-tuotteissa käytettyjä tavaramerkkejä voidaan pitää ilmaisullisena. Lisäksi tutkielmassa analysoidaan miten tavaramerkin haltijan oikeus estää tavaramerkin ilmaisullinen käyttö upcycling-tuotteissa tulisi yhteensovittaa EU:n kestävän kehityksen ja kiertotalouden tavoitteiden kanssa.
Upcycling on kiertotalouden muoto, jossa käytetystä materiaalista valmistetaan uusia tuotteita, joilla on suurempi arvo kuin alkuperäisellä tuotteella. Nykyinen tavaramerkkilainsäädäntö ei sisällä nimenomaisia säännöksiä kestävästä kehityksestä tai kiertotaloudesta. Vaikka ympäristöllistä kestävyyttä koskevat tavoitteet ovat nousseet osaksi Euroopan unionin oikeudellista ja poliittista keskustelua, niiden käytännön toteutus on vasta alkuvaiheessa. Tavaramerkin ilmaisullinen käyttö upcycling-tuotteissa voi muodostaa keinon edistää kiertotalouteen liittyviä tavoitteita. Tutkielma osoittaa, että nykyinen tavaramerkkilainsäädäntö asettaa matalan kynnyksen väitteelle tavaramerkkiloukkauksesta upcycling-tuotteissa. Tutkielmassa havaitaan, että tavaramerkin haltijan yksinoikeus on perinteisesti määritelty laajaksi ja sen rajoituksia on oikeuskäytännössä tulkittu yhä suppeammin. Koska tavaramerkin sammumisperiaate koskee tuotteiden myyntiä siinä muodossa, jossa tavaramerkin haltija on laskenut ne liikkeeseen, periaate ei lähtökohtaisesti sovellu upcycling-toimintaan, jossa tuotteita muokataan.
Tutkielmassa esitetään, että tavaramerkkioikeus voi tarjota mahdollisuuden muotituotteiden upcycling-toiminnalle lähtökohtaisesti kolmella eri tavalla. Tavaramerkin haltijoiden yksinoikeuksia olisi mahdollista tulkita rajoittavammin ja kiertotalouden tavoitteet huomioiden. Toiseksi olisi muotoiltava oikeudelliset perusteet, joilla upcycling-toiminnan harjoittaja voisi puolustautua loukkausväitteiltä. Kolmanneksi EU:n tavaramerkkilainsäädännön tulkinnassa tulisi suhtautua sallivasti upcycling-toimintaan, joka mahdollistaa tuotteen pitkän elinkaaren.