Perusoikeuksien törmäyskurssi – Yksityisyyden suoja ja julkisuusperiaate korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytännössä

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan perusoikeuksien – julkisuusperiaatteen ja yksityis-elämän suojan – välistä dynamiikkaa korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) ratkaisukäytännössä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten KHO on suorittanut näiden kahden keskinäisessä suhteessa jännitteisen perusoikeuden normipunnintaa. Julkisuusperiaatteella on pitkä historia ja vahva asema kotimaisessa julkishallinnossa. Julkisuusperiaate on katsottu niin perustavanlaatuiseksi periaatteeksi, että se on vuoden 1995 perusoikeusuudistuksesta alkaen nauttinut jokaiselle luonnolliselle henkilölle kuuluvaa perusoikeusasemaa. Yksityiselämän suoja perusoi-keutena saa vastaavasti nyky-yhteiskunnassa entistä enemmän merkitystä, etenkin sen henkilö-tietojen suojaa koskevan osa-alueen osalta. Syynä tähän on muun muassa yhteiskunnan nopeasti etenevä digitalisaatio.

Tutkimusmenetelmänä käytetään lainopillista ja laadullista empiiristä tutkimusmenetelmää. Tutkielman tarkastelukohteena on korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytäntö perusoikeusnäkökulmasta. Aiheen teoreettinen viitekehys pohjautuu perusoikeusjärjestelmän sääntelyyn ja julkisuus- sekä tietosuojalainsäädäntöön, mukaan lukien EU-oikeuden vaikutukset.

KHO:n ratkaisukäytännön perusteella voidaan esittää johtopäätös, jonka mukaan normikollisiotilanteissa sekä julkisuusperiaatteen että yksityiselämän suojan perustavoitteet toteutuvat kohtuul-lisen hyvin. Julkisuuslain (621/1999) ja tietosuojaa koskevan sääntelyn yhteen sovittaminen kaipaa kuitenkin lainsäätäjältä sekä laintulkitsijalta toimenpiteitä. Oikeuskäytännön perusteella voidaan lisäksi tehdä päätelmiä, joiden mukaan erityisesti julkisuuslain ja esitutkintalakiin (805/2011) yhteensovittaminen vaatii toimenpiteitä.

Julkisuusperiaatteen tarkoituksenmukainen toteuttaminen edellyttää, että siihen liityntäkohdissa olevat säädökset ovat ajantasaisia. Kokonaisuudistuksessa on tarpeen tarkastella myös salassapi-toperusteita ja huomioida paremmin EU:n tietosuoja-asetuksen vaatimukset. Lisäksi havaitaan, että yksityishenkilöiden asema tietopyyntöjen tekijöinä ja valittajina jää hallintoprosessissa marginaaliin.