"On vain niin helppoa syyttää kaikesta yhteiskuntaa" Köyhyyteen asennoituminen ja empatiakuilu Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksissa
Pakarinen, Veera (2025)
Pakarinen, Veera
2025
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202601258518
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202601258518
Tiivistelmä
Tämä tutkimus tarkasteli köyhyyteen kohdistuvia asenteita ja empatiakuilun ilmenemistä suomalaisessa julkisessa keskustelussa. Empatiakuilulla viitataan siihen, että myötätunto ja ymmärrys kohdistuvat eri väestöryhmiin epätasaisesti, mikä voi vahvistaa eriarvoisuutta ja solidaarisuusvajetta. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia asenteita köyhyyteen liitetään ja miten empatiakuilu rakentuu Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksissa.
Tutkimusaineisto koostui 22 Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksesta, jotka ovat julkaistu vuosina 2020–2025. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin ja tulkinnassa hyödynnettiin empatiakuiluun ja köyhyystutkimukseen liittyvää keskustelua. Tutkimuksessa muodostui viisi keskeistä asennoitumisluokkaa: 1) Yhteiskunnan rakenteiden ja nykyhallituksen toimien syyttäminen, 2) Köyhien puolustaminen lakeihin ja oikeuksiin vetoamalla, 3) Köyhyyden normalisointi aiempien sukupolvien kokemusten kautta, 4) Yksilön syyttäminen omista valinnoistaan sekä 5) Köyhyyden pitäminen vapaaehtoisena tilana.
Tulokset osoittivat, että empatia kohdistuu erityisesti lapsiin, lapsiperheisiin, opiskelijoihin ja pienipalkkaisilla aloilla työskenteleviin, kun taas päihdeongelmaisia, pitkäaikaistyöttömiä ja ylivelkaantuneita kohtaan empatiaa esiintyy vähiten. Aineistosta hahmottui moraalinen jako ”kunniallisiin” ja ”kunniattomiin” köyhiin, mikä kaventaa myötätunnon piiriä ja vahvistaa köyhyyteen liittyviä stereotypioita. Tutkimus toi esiin sen, ettei empatiakuilu ole vain yksilöiden kokema tunne, vaan osa laajempaa yhteiskunnallista puhetapaa, joka vaikuttaa siihen, kenet nähdään avun arvoisena. Sosiaalityön näkökulmasta tämä korostaa tarvetta tunnistaa ja purkaa köyhyyteen liittyviä stigmoja sekä tehdä näkyväksi köyhyyden rakenteellisia syitä. Jatkossa köyhyyttä olisi tärkeää tutkia myös köyhien henkilöiden kokemusten kautta. Empatiakuilua olisi hyödyllistä tutkia myös sosiaalisen median keskusteluissa sekä poliittisessa retoriikassa.
Tutkimusaineisto koostui 22 Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksesta, jotka ovat julkaistu vuosina 2020–2025. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin ja tulkinnassa hyödynnettiin empatiakuiluun ja köyhyystutkimukseen liittyvää keskustelua. Tutkimuksessa muodostui viisi keskeistä asennoitumisluokkaa: 1) Yhteiskunnan rakenteiden ja nykyhallituksen toimien syyttäminen, 2) Köyhien puolustaminen lakeihin ja oikeuksiin vetoamalla, 3) Köyhyyden normalisointi aiempien sukupolvien kokemusten kautta, 4) Yksilön syyttäminen omista valinnoistaan sekä 5) Köyhyyden pitäminen vapaaehtoisena tilana.
Tulokset osoittivat, että empatia kohdistuu erityisesti lapsiin, lapsiperheisiin, opiskelijoihin ja pienipalkkaisilla aloilla työskenteleviin, kun taas päihdeongelmaisia, pitkäaikaistyöttömiä ja ylivelkaantuneita kohtaan empatiaa esiintyy vähiten. Aineistosta hahmottui moraalinen jako ”kunniallisiin” ja ”kunniattomiin” köyhiin, mikä kaventaa myötätunnon piiriä ja vahvistaa köyhyyteen liittyviä stereotypioita. Tutkimus toi esiin sen, ettei empatiakuilu ole vain yksilöiden kokema tunne, vaan osa laajempaa yhteiskunnallista puhetapaa, joka vaikuttaa siihen, kenet nähdään avun arvoisena. Sosiaalityön näkökulmasta tämä korostaa tarvetta tunnistaa ja purkaa köyhyyteen liittyviä stigmoja sekä tehdä näkyväksi köyhyyden rakenteellisia syitä. Jatkossa köyhyyttä olisi tärkeää tutkia myös köyhien henkilöiden kokemusten kautta. Empatiakuilua olisi hyödyllistä tutkia myös sosiaalisen median keskusteluissa sekä poliittisessa retoriikassa.