Selitystä vailla – vastaajan selitystaakka rikosprosessioikeudessa

Abstract

Tutkimuksen kohteena on vastaajan selitystaakka osana rikosprosessioikeutta. Tutkimuksessa tarkastellaan selitystaakan suhdetta rikosasian kantajan todistustaakkaan nähden. Tutkielmassa selvitetään myös selitystaakan aktivoitumisen edellytyksiä sekä sen aktivoitumiseen vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan mahdollisuuksia selitystaakan perusteella arvioida vastaajan vaikeneminen tai epäuskottavaksi katsottava kertomus vastaajan kannalta kielteisesti. Tutkielmassa selvitetään myös, missä vaiheessa todistusharkintaa selitystaakka vaikuttaa. Tutkimuksen menetelmänä on lainoppi.

Syyttömyysolettamasta seuraa, että todistustaakka syyksilukevan tuomion perustavista seikoista on syyttäjällä ja ettei vastaajalle voida asettaa velvollisuutta todistaa syyttömyyttään. Syyttäjän todistustaakasta huolimatta oikeuskäytännössä on katsottu olevan mahdollista syntyä tilanteita, joissa rikosasian vastaajan voidaan edellyttää selvittävän niitä seikkoja, joihin hän on puolustuksekseen vedonnut. Kyseistä ilmiötä on vakiintuneesti käsitelty selitystaakkana tai -velvollisuutena.

Selitystaakka ei merkitse käänteistä todistustaakkaa. Sillä voidaan kuitenkin katsoa olevan tietty ohjausvaikutus, sillä puolustuksen on huomioitava rikosprosessin aikana mahdollisesti aktualisoituva selitystaakka jo ennakollisesti. Tutkielmassa tuodaan lisäksi esiin, että oikeuskäytännön perusteella selitystaakan aktivoituminen ei ole riippuvainen siitä, onko rikosasian kantaja esittänyt sellaisen näytön, joka jo itsessään riittäisi syyksilukevaan tuomioon. Selitystaakan aktivoitumiseen saattavat vaikuttaa myös vastaajan tiedollinen asema sekä hänelle aineellisen oikeuden perusteella johtuvat velvollisuudet. Lisäksi peruutettu tunnustus synnyttää vastaajalle lähtökohtaisesti selitystaakan.

Selitystaakka liittyy vahvasti todistusharkintaan. Tutkimuksessa havaitaan, että selitystaakan alaisena toimivan syytetyn vaikeneminen taikka epäuskottavaksi katsottava kertomus saattavat vaikuttaa todistusharkinnassa syytetyn kannalta kielteisesti. Todistusharkinnassa selitystaakka näyttää vaikuttavan etenkin näytön kokonaisarvioinnin yhteydessä.

Tutkielmassa osoitetaan myös, että tuomioistuimet vaikuttavat suhtautuvan selitystaakan tai -velvollisuuden mainitsemiseen pidättyväisesti. Selitystaakan aktivoimisen hyväksyttävyys on riippuvainen sitä koskevien perustelujen vakuuttavuudesta. Tuomioiden perusteluissa selitystaakan aktivoimista käsitellään yleensä varsin niukasti. Selitystaakka ei kuitenkaan saisi tulla vastaajalle yllätyksenä. Tuomioistuimen tulisi tarvittaessa informatiivisen prosessinjohdon perusteella ilmoittaa vastaajalle selitystaakasta.