Asianomistajana olevan lapsen kuuleminen rikosprosessissa

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan asianomistajana olevan lapsen kuulemista rikosprosessissa. Lapsen joutuessa rikoksen uhriksi on kyseessä erityisen haavoittuva uhri, jonka suojelemiseksi on säädetty erilaisia suojelutoimia. Tutkielman tavoitteena on selvittää, mitä erityispiirteitä lasten kuulemiseen liittyy ja mitä asioita lasta kuultaessa tulee ottaa huomioon. Lisäksi tutkielmassa selvitetään sitä, milloin alle 15-vuotiaan lapsen henkilökohtainen kuuleminen oikeudenkäynnissä harkitaan soveliaaksi ja milloin 15–17-vuotiaan lapsen katsotaan olevan erityisen suojelun tarpeessa ja mikä merkitys sillä on rikosprosessiin. Tutkimuskysymyksiin vastataan käyttäen metodina lainoppia sekä oikeusvertailua.

Tutkielmassa havaitaan, että nuoriltakin lapsilta on mahdollista saada luotettava kertomus, mikäli kuulustelu suoritetaan oikein. Kuulustelut tulisi suorittaa henkilö, jolla on tarvittava koulutus, ammattitaito ja kokemus. Lasten kuulemisessa korostuu erityisesti kuulustelijan toiminnan tärkeys, jonka on nähty vaikuttavan kertomuksen luotettavuuden jopa enemmän kuin lapsen ominaisuudet. Parhaiten lapsen kertomuksen luotettavuuteen katsotaan voitavan vaikuttaa haastattelumenetelmällä.

Tutkielmassa todetaan, että alle 15-vuotiaiden lasten henkilökohtainen kuuleminen oikeudenkäynnissä on harvinaista. Yleensä todisteena käytetään esitutkinnassa videotallenteelle tallennettua lapsen kuulustelua, jolla voidaan välttää lapsen henkilökohtainen kuuleminen. Kuuleminen voidaan välttää myös silloin, jos 15–17-vuotiaan lapsen katsotaan olevan erityisen suojelun tarpeessa. Usein erityisesti läheisyys syytettyyn aiheuttaa erityisen suojelun tarpeen, joka ilmenee muun muassa perheen sisäisissä rikosepäilyissä. Jotta lapsen kuulemisesta tallennettua tallennetta voidaan hyödyntää todisteena, tulee huolehtia vastaajan oikeuksista, mihin liittyy muun muassa se, että vastaajalle tulee varata mahdollisuus esittää lapselle kysymyksiä. Tämä ei kuitenkaan aina toteudu ja tähän liittyen on oikeuskäytännössäkin esiintynyt ongelmia. Tutkielmassa todetaan, että lapsen kuulemiseen liittyvässä lainsäädännössä on huomioitu hyvin lapsen etu ja lainsäädännön kehittyminen on lisännyt lapsen edun huomioon ottamista entisestään, muun muassa erityisen suojelun tarvetta koskevien säännösten muodossa.