Ansioluetteloiden aukkojen merkitys rekrytoijien kirjoi-tuksissa ja organisaatioiden henkilöstöstrategioissa

Abstract

Työttömyys kasvoi vuonna 2024 kaikissa ikäryhmissä, ja tämä vaikuttaa koko suomalaiseen yhteiskuntaan. Työttömyyden tutkiminen on tärkeää, sillä sen vaikutukset heijastelevat koko yhteiskuntaan. Rekrytointi on olennainen osa organisaatioiden henkilöstöjohtamista ja strategisia käytäntöjä. Tutkimukseni tarkoituksena oli tarkastella, millä tavoin työsuhteiden väliset tauot vaikuttavat työnhakijan mahdollisuuksiin saada kutsu työhaastatteluun ja työllistyä rekrytoinnin näkökulmasta. Työhistorian katkoksiin suhtautuminen ei ole vain yksilön työllistymismahdollisuuksia koskeva kysymys, vaan se heijastaa organisaatioiden arvoja,toimintamalleja ja kulttuuria. Tutkimuskysymykseni olivat: Miten rekrytoijat suhtautuvat työhistorian taukoihin hakijoita arvioidessaan? sekä Miten organisaatioiden henkilöstöstrategioissa näkyy suhtautuminen työsuhteiden katkoksiin?

Tutkimus on laadullinen tutkimus, joka on teoreettis-filosofiselta lähtökohdaltaan fenomenologis-hermeneuttinen. Tutkielman aineisto on kuusi netissä vapaasti saatavilla olevaa henkilöstöstrategiaa ja Ritolan (2021) kirjoituspyynnöillä keräämä aineisto, jossa on 20 rekrytointialan ammattilaisen vastauksia. Analyysimenetelmänä käytin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä, jonka tuloksena muodostui kuusi yläkategoriaa.

Tutkimukseni tulosten mukaan organisaatioiden henkilöstöstrategioissa pidetään tärkeänä yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Niissä myös korostettiin, että rekrytoitaessa tulisi valita parhaiten osaamiseltaan ja koulutukseltaan sopivin henkilö ja jättää muut taustatekijät huomiotta. Rekrytoijien kirjoituksissa kuitenkin tuli ilmi, että taukoihin työsuhteiden välissä suhtauduttiin negatiivisesti, olivat ne lyhyitä tai pitkiä. Tässä tutkimuksessa tutkin miten työnhakijoiden, joilla on taukoja työsuhteiden välissä, mahdollisuudet työllistyä nähdään rekrytoijien silmin, ja onko heitä huomioitu organisaatioiden strategioissa? Tuloksena organisaatioiden henkilöstöstrategioissa koulutus ja osaaminen nähtiin tärkeimpänä perustana rekrytoimiselle. Rekrytoijien kirjoituksissa nousi taas esille, että ammattitaidon nähtiin pienentyvän jo lyhyen tauon aikana, ja sellaiset hakijat jätettiin usein kutsumatta haastatteluun. Tätä ristiriitaa pohdin johtopäätöksissä ja ehdotan tulevia tutkimusaiheita.