Kolme lähestymistapaa posthumanistisiin teorioihin ja käytäntöihin: metasynteesi inhimillisen ja ei-inhimillisen välisistä suhteista taiteen alan väitöstutkimuksissa
Susihukka, Teija (2025)
Lapin yliopisto
2025
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202601268575
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202601268575
Tiivistelmä
Kuvataidekasvatuksen pro gradun Kolme lähestymistapaa posthumanistisiin teorioihin ja käytäntöihin: metasynteesi inhimillisen ja ei-inhimillisen välisistä suhteista taiteen alan väitöstutkimuksissa lähtökohtana on näkemys, jonka mukaan ekologiset kriisit vaativat ihmisen erityisaseman kyseenalaistamista. Pro gradun tarkoituksena on tarkastella taiteen alojen väitöstutkimusten teoreettisen ja käytännön välistä vuorovaikutusta, joka suuntaa kohti yksilö- ja ihmiskeskeisyyttä purkavia ajattelu- ja toimintatapoja.
Pro gradu tapahtuu laadullisena kirjallisuuskatsauksena, jonka aineisto rakentuu kolmesta taiteen alan väitöstutkimuksesta: Kristiina Koskisen (2022) väitöskirja Läpinäkyvä luontokäsitys – ekokriittisen elokuvatutkimuksen näkökulmia luontodokumenttien kerrontaan, Tuija Kokkosen (2014) väitöskirja Esityksen mahdollinen luonto – suhde ei-inhimilliseen esitystapahtumassa keston ja potentiaalisuuden näkökulmasta sekä Henrika Yliriskun (2021) väitöskirja Reorienting Environmental Art Education. Tutkimusmenetelmänä on metasynteesi, jonka tarkasteltavia ilmiöitä ovat posthumanistiset teoriat, luontokäsitykset sekä ei-inhimillinen toimijuus.
Metasynteesi vahvistaa posthumanististen teorioiden ja käytäntöjen pyrkimykseksi uudelleenajatella ihmisen, luonnon ja kulttuurin suhteita sekä tuoda esiin näiden keskinäisessä vuorovaikutuksessa tapahtuvia tiedon ja merkitysten muodostuksen tapoja. Posthumanistiset taiteet näyttäytyvät ekologisesti suuntautuneina, ruumiillisena ja kokemuksellisena yhteismuotoutumisen tapahtumana. Synteesi tuo esiin posthumanististen tutkimusten eettisen ja poliittisen ulottuvuuden, joka muodostuu osana tulevaisuuden rakentamisen prosesseja.
Pro gradu tapahtuu laadullisena kirjallisuuskatsauksena, jonka aineisto rakentuu kolmesta taiteen alan väitöstutkimuksesta: Kristiina Koskisen (2022) väitöskirja Läpinäkyvä luontokäsitys – ekokriittisen elokuvatutkimuksen näkökulmia luontodokumenttien kerrontaan, Tuija Kokkosen (2014) väitöskirja Esityksen mahdollinen luonto – suhde ei-inhimilliseen esitystapahtumassa keston ja potentiaalisuuden näkökulmasta sekä Henrika Yliriskun (2021) väitöskirja Reorienting Environmental Art Education. Tutkimusmenetelmänä on metasynteesi, jonka tarkasteltavia ilmiöitä ovat posthumanistiset teoriat, luontokäsitykset sekä ei-inhimillinen toimijuus.
Metasynteesi vahvistaa posthumanististen teorioiden ja käytäntöjen pyrkimykseksi uudelleenajatella ihmisen, luonnon ja kulttuurin suhteita sekä tuoda esiin näiden keskinäisessä vuorovaikutuksessa tapahtuvia tiedon ja merkitysten muodostuksen tapoja. Posthumanistiset taiteet näyttäytyvät ekologisesti suuntautuneina, ruumiillisena ja kokemuksellisena yhteismuotoutumisen tapahtumana. Synteesi tuo esiin posthumanististen tutkimusten eettisen ja poliittisen ulottuvuuden, joka muodostuu osana tulevaisuuden rakentamisen prosesseja.