Järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa koskevan koventamisperusteen soveltaminen talousrikoksiin

Abstract

Suomen rikoslakiin on vuodesta 1979 lähtien sisältynyt järjestäytynyttä rikollisuutta koskeva koventamisperuste, jota koskeva säännös on muuttunut vuosien varrella useaan kertaan. Säännöksellä on pantu täytäntöön kansainvälisiä velvoitteita järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi. Tutkimus käsittelee nykyistä rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 2-kohdan koventamisperustetta ja siihen kytköksissä olevaa 2 momentin määritelmäsäännöstä erityisesti talousrikosoikeuden näkökulmasta. Tutkimuksen keskiössä on järjestäytyneen rikollisryhmän käsite sekä sen erottaminen muusta ryhmässä tapahtuvasta laillisesta yhteistoiminnasta, kuten esimerkiksi yritystoiminnasta.

Tutkielma on lainopillinen, jonka lähdeaineisto koostuu rikoslain säännöksistä, rikoslain esitöistä, oikeuskäytännöstä sekä oikeuskirjallisuudesta. Lisäksi tutkielmassa hyödynnetään osin myös muita Pohjoismaisia lainsäädäntöratkaisuja, ja näiden kaikkien taustalla vaikuttavia kansainvälisiä oikeuslähteitä.

Järjestäytynyttä rikollisuutta koskeva koventamisperuste rakentuu lainsäädäntöteknisesti sekä kolme elementtiä sisältävän relevanssikriteerin, että viisi kriteeriä sisältävän määritelmäsäännöksen lähtökohdille. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten näitä elementtejä ja kriteereitä tulee tulkita talousrikoskontekstissa, jossa koventamisperustetta voidaan soveltaa, ja mitkä elementeistä ovat olennaisimpia kyseisiä rikollisryhmiä tunnistettaessa.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, ettei talousrikoskonteksti aseta suuria haasteita koventamisperusteen tulkinnalle, vaan keskeisin tulkintaongelma liittyy erilaisten talousrikollisuudelle ominaisten ryhmien luonteen tunnistamiseen. Tämä tunnistaminen on kokonaisarviointia, jossa ryhmän koko sekä toiminnan kesto jäävät taka-alalle, sillä ne eivät sellaisenaan riitä erottamaan järjestäytynyttä rikollisuutta muusta ryhmätoiminnasta vastaavien piirteiden ollessa ominaisia myös laillisille ryhmämuodoille. Ratkaiseviksi nousevat jäsentyneisyyttä, yhteistuumaisuutta sekä vakavien rikosten tekemistä koskevaa tarkoitusta koskevat kriteerit. Kriteerien tulkinnassa tulee huomioida, ettei järjestäytyneen rikollisryhmän tunnusmerkkejä tule tulkita laajentavasti siten, että se kattaisi kaiken suunnitelmallisen tai ryhmässä tapahtuvan rikollisuuden, vaan säännöksen soveltamisen tulee rajautua tilanteisiin, joissa rikollinen toiminta on aidosti ryhmän olemassaolon ja toiminnan keskeinen lähtökohta.