Osa-aikatyöntekijöiden suoja Euroopan unionin oikeudessa etenkin samapalkkaisuus-, pro rata temporis- ja syrjimättömyyden periaatteiden valossa

Abstract

Euroopan unionin oikeudessa on pyritty turvaamaan osa-aikaisten työntekijöiden suojaa etenkin oikeuskäytännössä muovautuneiden periaatteiden avulla. Tutkimuksen kohteena oleva samapalkkaisuuden periaate on oikeuslähteenä tuotu esiin jo unionin perussopimuksen tasolla. Pro rata temporis-periaatetta ja siihen vahvasti liitoksissa olevaa syrjimättömyyden periaatetta on sen sijaan korostettu osa-aikatyötä koskevassa unionin direktiivissä 97/81/EY. Kyseisellä direktiivillä on pyritty parantamaan osa-aikatyöntekijöiden suojaa ja tämän suojan tason määrittely on ollut yksi tutkimuksen keskeisimmistä tutkimuksen kohteista.

Suojan kehittymisen ymmärtämiseksi on suuressa roolissa unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö ja sen tulkitseminen. Oikeuskäytäntö osa-aikatyötä tekevien osalta on unionin oikeuskäytännön alkuvaiheissa ollut vahvasti naisten ja miesten välisen palkkatasa-arvon kautta muodostunutta käytäntöä, jolloin samapalkkaisuusperiaate on ollut hallitsevassa roolissa, kun on käsitelty osa-aikatyöhön liittyviä kysymyksiä unionin tasolla.

Unionin oikeuskäytäntö on kuitenkin kehittynyt ajan saatossa ja etenkin osa-aikadirektiivin säätäminen on korostanut osa-aikatyöntekijöiden suojaa myös tilanteissa, joissa ei ole kyse yksinomaan samapalkkaisuusperiaatteesta. Tämä on näkynyt direktiivissä mainitun pro rata temporis-periaatteen tarkentumi-sena ja laajempana syrjimättömyyden periaatteen korostamisena.

Vaikka unionin oikeuskäytäntö elää, on syytä huomioida myös se tosiasia, että uutta sääntelyä, joka koskee myös osa-aikatyötä tekeviä työntekijöitä, tulee jatkuvasti lisää. Lisäksi aiemmin omaksutut linjaukset voivat muuttua unionin oikeuskäytännössä, kuten on esimerkiksi tapahtunut osa-aikatyöntekijöiden ylitöiden osalta.