Tunnisteen takana: rikoksesta epäillyn itsekriminointisuoja ja todisteiden hyödynnettävyys pakkokeinolain perusteella hankituissa biometrisissä tunnisteissa

Abstract

Biometriset tunnisteet ovat tapa suojata tietojärjestelmissä olevaa dataa. Data voi sisältää esitutkinnan ja rikosoikeudenkäynnin kannalta oleellista todistusaineistoa, mikä synnyttää esitutkintaviranomaiselle intressin biometrisen tunnisteen hankkimiseksi. Todistusaineistoon pääsyn antavan biometrisen tunnisteen hankkiminen voi muodostua ongelmalliseksi itsekriminointisuojan tulkinnan, pakkokeinolain soveltuvuuden ja todisteiden hyödynnettävyyden osalta. Tämä maisteritutkielma käsittelee rikoksesta epäillyn itsekriminointisuojaa ja todisteiden hyödyntämistä biometristen tunnisteiden näkökulmasta. Tutkielmassa selvitetään lainopillisin menetelmin, rikkooko biometrisen tunnisteen hankkiminen pakkokeinolain perusteella epäillyn itsekriminointisuojaa ja voidaanko biometrisen tunnisteen avulla hankittua näyttöä hyödyntää todisteena rikosprosessin myöhemmissä vaiheissa. Tutkimuskysymyksen taustalla vaikuttavat myös yksityisyyden suojaan ja fyysiseen koskemattomuuteen liittyvät perus- ja ihmisoikeuskysymykset.

Tutkielmassa havaitaan, että biometristen tunnisteiden jakaminen henkilön tahdosta riippumattomiin ja riippuvaisiin voi vaikuttaa siihen, luetaanko pakkokeinojen kohdistaminen tunnisteen hankkimiseksi itsekriminointisuojan sisältämän passiivisen sietämisvelvoitteen vai suojaa rikkovan aktiivisen toimintakiellon alaan. Tämä vaikuttaa tunnisteen avulla hankitun todisteen hyödyntämiseen itsekriminointisuojan loukkaamisen johtaessa automaattisesti todisteen hyödyntämiskelvottomuuteen. Itsekriminointisuoja ei näyttäisi rajoittavan pakkokeinolain perusteella hankitun biometrisen tunnisteen avulla saadun todisteen hyödyntämistä kuin kahdessa erityistapauksessa, jotka liittyvät tahdosta riippuvaiseen tietoon ja aktiiviseen tekemiseen. Oikeudesta yksityisyyden suojaan ja fyysiseen koskemattomuuteen suhteessa tutkielman aiheeseen todetaan, ettei rikollinen toiminta nauti niiden suojaa, joskin ne näyttäisivät saavan konkreettisen sisältönsä esimerkiksi hyödyntämiskieltojen kautta, rajoittaen mahdollisesti todisteiden hankintaa ja hyödyntämistä.

Biometrisen tunnisteen avulla saadun todisteen hyödyntämisen todetaan ratkeavan lähtökohtaisesti OK 17:25.2 perusteella ja muutamassa tapauksessa mahdollisesti joko harkinnanvaraisesti OK 17:15.1:n, pakkokeinon käyttöedellytysten tai mahdollisesti ylimääräistä tietoa koskevan sääntelyn kautta. Viimeiseksi esitetään selkeytysehdotusta lainsäädäntöön de lege ferenda koskien erityisesti henkilötuntomerkkien ottamista. Lisäksi henkilötuntomerkkien ottamiseen kuuluvan ääninäytteen ottamisen sallitun käyttöalan todetaan olevan ongelmallinen itsekriminointisuojan kannalta, ja että asian selkeyttäminen edellyttäisi lisää oikeustieteellistä tutkimusta sekä oikeuskäytäntöä.