Sijoitusten katkeaminen lastensuojelun laitoshoidossa sosiaalityöntekijöiden kuvaamina

Abstract

Tutkielma käsittelee lastensuojelun sijaishuollon laitoshoidon sijoitusten katkeamisia sosiaalityöntekijän näkökulmasta. Tutkimuskysymys on: ”Mitkä tekijät ja tapahtumat vaikuttavat sosiaalityöntekijöiden mukaan laitoshoidon katkeamisiin sijaishuollossa ja miten sijoitusten katkeamista voitaisiin ehkäistä? ”

Tutkimusaineistona käytetään lastensuojelun sijaishuollon sosiaalityöntekijöiden neljää yksilöhaastattelua. Haastattelut on toteutettu teemahaastattelun keinoin ja analyysimenetelmänä on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Aineiston pohjalta muodostui kolme pääteemaa: sijoitusten katkeamisen taustalla vaikuttavat syyt, sijoitusten katkeamisen ennakoiminen ja sijoitusten katkeamisen ehkäiseminen.

Tulosten mukaan sijoituksia katkeaa vuositasolla paljon ja suurin riski sijoituksen katkeamiseen koetaan olevan sijoituksen ensimmäisen vuoden aikana. Sosiaalityöntekijöiden mukaan sijoituksia katkeaa lapsesta, sijaishuoltopaikasta ja lapsen vanhemmista johtuvien tekijöiden vuoksi. Sijoituksia katkeaa myös muiden syiden vuoksi, joita on avattu tutkielmassa myöhemmin. Sijoituksen katkeamiseen vaikuttaa yleensä samanaikaisesti usea eri tekijä. Tutkimuksen mukaan sijoituksia katkeaa ennakoimattomasti ja suunnitellusti. Äkillisiin sijoituksen katkeamisiin on hankala vaikuttaa, eikä kaikkia sijoituksen katkeamisia pystytä välttämään. Vaikeasti oireilevien lasten laitoskierrettä on vaikea pysäyttää, eikä kaikille lapsille löydy sopivia sijaishuoltopaikkoja. Useissa tilanteissa sijoitusten katkeamista pystyttäisiin ehkäisemään paremmalla suunnittelulla ja seurannalla, tuella ja yhteistyöllä, riittävillä resursseilla ja työntekijöiden pysyvyydellä.