Työtylsyys asiantuntijatyössä: merkityksellisyyden ja ammatillisen identiteetin rajapinnassa
Nykänen, Krista (2026)
Nykänen, Krista
Lapin yliopisto
2026
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026042029908
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026042029908
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella työtylsyyden ilmenemistä asiantuntijatyössä sekä sitä, miten työtylsyys kytkeytyy työn merkityksellisyyden kokemukseen ja asiantuntijaidentiteettiin. Tutkimuksessa pyrittiin ymmärtämään,millaisissa tilanteissa työtylsyys rakentuu ja millaisia merkityksiä asiantuntijat sille antavat.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena fenomenologis-hermeneuttisessa viitekehyksessä. Aineisto kerättiin teemahaastatteluina viideltä asiantuntijatyössä toimivalta 30–34-vuotiaalta henkilöltä. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä teemaanalyysillä, jossa yhdistyivät fenomenologinen kokemusten tarkastelu ja hermeneuttinen tulkinta.
Tulosten mukaan työtylsyys jäsentyy asiantuntijatyössä erityisesti työn ja osaamisen välisenä epäsuhtana, työn merkityksellisyyden heikkenemisenä sekä asiantuntijaidentiteettiin liittyvänä ilmiönä. Työ koettiin liian helpoksi, toisteiseksi tai sisällöllisesti riittämättömäksi suhteessa asiantuntijuuteen liitettyihin odotuksiin. Työtylsyys ei näyttäytynyt yksilön ominaisuutena, vaan työn rakenteisiin, sisältöihin ja toimijuuden mahdollisuuksiin liittyvänä kokemuksena. Lisäksi työtylsyys kytkeytyi tilanteisiin, joissa työ ei tarjonnut riittäviä mahdollisuuksia osaamisen hyödyntämiseen, kehittymiseen tai työn merkityksellisyyden kokemiseen.
Tutkimus tuottaa uutta tietoa osoittamalla, että työtylsyys asiantuntijatyössä ei ole pelkästään vähäisen kuormituksen tai tekemisen puutteen seurausta, vaan se rakentuu suhteessa asiantuntijuuden ideaaliin ja työn tarjoamiin toimijuuden mahdollisuuksiin. Lisäksi työtylsyys näyttäytyy ilmiönä, joka ei horjuta asiantuntijaidentiteettiä, vaan aktivoi sen reflektiivistä tarkastelua ja suojaamista. Keskeisenä johtopäätöksenä voidaan todeta, että työtylsyys toimii välineenä, jonka kautta asiantuntijat arvioivat työnsä merkityksellisyyttä ja omaa ammatillista suuntautumistaan sekä tekee näkyväksi työn, merkityksellisyyden ja asiantuntijuuden välisiä jännitteitä.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena fenomenologis-hermeneuttisessa viitekehyksessä. Aineisto kerättiin teemahaastatteluina viideltä asiantuntijatyössä toimivalta 30–34-vuotiaalta henkilöltä. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä teemaanalyysillä, jossa yhdistyivät fenomenologinen kokemusten tarkastelu ja hermeneuttinen tulkinta.
Tulosten mukaan työtylsyys jäsentyy asiantuntijatyössä erityisesti työn ja osaamisen välisenä epäsuhtana, työn merkityksellisyyden heikkenemisenä sekä asiantuntijaidentiteettiin liittyvänä ilmiönä. Työ koettiin liian helpoksi, toisteiseksi tai sisällöllisesti riittämättömäksi suhteessa asiantuntijuuteen liitettyihin odotuksiin. Työtylsyys ei näyttäytynyt yksilön ominaisuutena, vaan työn rakenteisiin, sisältöihin ja toimijuuden mahdollisuuksiin liittyvänä kokemuksena. Lisäksi työtylsyys kytkeytyi tilanteisiin, joissa työ ei tarjonnut riittäviä mahdollisuuksia osaamisen hyödyntämiseen, kehittymiseen tai työn merkityksellisyyden kokemiseen.
Tutkimus tuottaa uutta tietoa osoittamalla, että työtylsyys asiantuntijatyössä ei ole pelkästään vähäisen kuormituksen tai tekemisen puutteen seurausta, vaan se rakentuu suhteessa asiantuntijuuden ideaaliin ja työn tarjoamiin toimijuuden mahdollisuuksiin. Lisäksi työtylsyys näyttäytyy ilmiönä, joka ei horjuta asiantuntijaidentiteettiä, vaan aktivoi sen reflektiivistä tarkastelua ja suojaamista. Keskeisenä johtopäätöksenä voidaan todeta, että työtylsyys toimii välineenä, jonka kautta asiantuntijat arvioivat työnsä merkityksellisyyttä ja omaa ammatillista suuntautumistaan sekä tekee näkyväksi työn, merkityksellisyyden ja asiantuntijuuden välisiä jännitteitä.