Pakkokeinojärjestelmän rajalla: Alle 15-vuotiaan vapaudenriisto esitutkinnassa
Rapaport, Iris (2026)
Lapin yliopisto
2026
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026042232095
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2026042232095
Tiivistelmä
Nuorten rikollisuus ja erityisesti alle 15-vuotiaiden lasten tekemät vakavat rikokset ja niiden esitutkinta ovat olleet 2020-luvulla esillä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Tässä tutkielmassa tarkastellaan alle 15-vuotiaisiin kohdistuvia vapaudenriistotoimenpiteitä esitutkinnassa perus- ja ihmisoikeuksien sekä lapsen edun näkökulmasta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, muodostavatko esitutkintalain, pakkokeinolain ja perustuslain säännökset alle 15-vuotiaisiin kohdistuvan vapaudenriiston osalta systemaattisesti johdonmukaisen ja lapsen oikeuksia riittävästi turvaavan sääntelykokonaisuuden.
Tutkielman oikeudellisena kehyksenä toimivat pääosin esitutkintalaki, pakkokeinolaki sekä perustuslain henkilökohtaista vapautta koskeva sääntely. Tutkimuksessa tarkastellaan lisäksi lapsen oikeudellista erityisasemaa ja lapsen edun periaatetta sekä niiden merkitystä vapauteen kohdistuvien pakkokeinojen tulkinnassa ja soveltamisessa.
Tutkielman keskeisenä johtopäätöksenä on, että voimassa oleva sääntely sisältää useita lapsen oikeuksia turvaavia elementtejä, mutta alle 15-vuotiaita koskeva sääntelykokonaisuus ei ole kaikilta osin täysin johdonmukainen. Erityisesti kiinniottoa koskeva sääntely sekä rikosprosessin ja lastensuojelun välinen suhde aiheuttavat tulkinnallisia jännitteitä. Tutkielman johtopäätösten perusteella erityisesti kiinniottoa koskevaa sääntelyä olisi täsmennettävä sekä rikosprosessin ja lastensuojelun välistä työnjakoa selkeytettävä, jotta lapsen oikeudet ja viranomaisten toimivaltuudet toteutuisivat nykyistä johdonmukaisemmin.
Tutkielman oikeudellisena kehyksenä toimivat pääosin esitutkintalaki, pakkokeinolaki sekä perustuslain henkilökohtaista vapautta koskeva sääntely. Tutkimuksessa tarkastellaan lisäksi lapsen oikeudellista erityisasemaa ja lapsen edun periaatetta sekä niiden merkitystä vapauteen kohdistuvien pakkokeinojen tulkinnassa ja soveltamisessa.
Tutkielman keskeisenä johtopäätöksenä on, että voimassa oleva sääntely sisältää useita lapsen oikeuksia turvaavia elementtejä, mutta alle 15-vuotiaita koskeva sääntelykokonaisuus ei ole kaikilta osin täysin johdonmukainen. Erityisesti kiinniottoa koskeva sääntely sekä rikosprosessin ja lastensuojelun välinen suhde aiheuttavat tulkinnallisia jännitteitä. Tutkielman johtopäätösten perusteella erityisesti kiinniottoa koskevaa sääntelyä olisi täsmennettävä sekä rikosprosessin ja lastensuojelun välistä työnjakoa selkeytettävä, jotta lapsen oikeudet ja viranomaisten toimivaltuudet toteutuisivat nykyistä johdonmukaisemmin.